Oppia ikä kaikki

Kun olin menossa lähdössä Pretoriaan, ajelimme Shadrackin kanssa kentälle. Kentällä oikaisin kanttarin yli lähtöterminaalin eteen. Siitäpä soppa syntyi. Sotamiehet tulivat ja uhkasivat pidättää Shadrackin, vaikka näkivät hyvin, että kaahari olin minä. Siinä sitten asiaa puitiin ja sotilaat olivat kivenkovaa sitä mieltä, että 200 dollaria tästä tempusta nyt sitten tulee sakkoa. Aikamme keskusteltua kielinä Lingala, Ranska, Englanti ja suomalaiset kirosanat (tulkkina satunnainen ohikulkija), annoin pääjehulle kakskymmpiä ja sotilaat lähti mielihyvissään pois. Jotenkin tuntee olevansa neuvotteluissa altavastaajana, kun toisella puolella on viisi konepistoolein aseistettua sotilasta. Vasitenkin kun tietää, että ne voi olla jotain entisiä psykopaattisia kapinallisia ja lapsisotilaita.

Shadrack lähti ajeleen ja minä lähtöselvityksiin. Ne tehtyä tuli minulle hyvin huolissaan oleva univormupukuinen mies selittämään, että sotilaat pidättivät minun kuljettajan ja hän voi selvittää asian. Pyysi sitten seuraamaan toimistoon. Mihinkään toimistoon ei menty vaan hän kertoi, että tarvitsee minun tiedot ja 100 dollaria. Ne hän sitten vie pomolleen, joka pystyy selvittämään asian. Aloin haistella palaneen käryä. Kaivoin kännykän ja soitin Shadrackille, joka ei vastannut. Siinä se kaveri alkoi jo hermostua, kun käytin Latvian oppeja ja kerroin, että mulla on vaan luottokortti ei rahaa. Sitten sain Shadrackin kiinni puhelimella. Naurettiin makeasti ja huijari häippäsi korvat luimussa. Se mikä tuossa episodissa selvisi oli, että minun ei olisi tarvinnut ajaa kanttarin yli, koska meillä on oma lähtöaula, johon kaikki minua yrittivät ohjata. Itsepäisesti halusin käyttää samaa reittiä kuin paikalliset. Arvokasta oppia.

Arvokasta oppia sain myös luottamuksessa kongolaisiin, kun toin tennisvalmentajalle uudet tossut. Kun annoin tossut ja kyselin rahan perään, hän oli hyvin loukkaantunut ja kysyi enkö luota häneen. Sanoi maksavansa ensi viikolla. Nyt on ensi viikkoa ja hän ilmoitti maksavansa kuun lopussa. Tässä taas oppia. Jos tuot jotain kongonpojille ota rahat etukäteen. No tässä tapauksessa saan rahat kuitenkin (toivottavasti) tennistuntien muodossa ennemmin tai myöhemmin. Eihän tässä mistään isoista rahallisista luottotappioista ole kyse, ärsyttää vaan oma sinisilmäisyys. Vai pitääkö ihmiseen kuitenkin ensi kädessä luottaa ja ajatella positiivisesti? Ehkäpä kuitenkin parempi näin päin.