Goma & Bukavu

Neljäs kerta todensanoi. Goma on pieni kyläpahainen Pohjois-Kivussa, Kivu-järven rannalla. Mieleen jäi mahatauti ja flunssa. Mahatauti oli normaali kongolainen, flunssan puolestaan sain kun ensimmäisenä iltana unohdin takin hotellille ja lämpötila laski alle 20:nen. Näin sitä tottuu pohjoisen asukki tropiikkiin, ettei kestä enään pientä vilua. No joka tapauksessa ihmettelin tulivuorta kaupungin kupeessa, puisia polkupyörän ja potkulaudan sekoituksia - shukuduja, lapisotilaita Sakessa ja 80 000 asukkaan pakolaisleiriä. Pakolaisleirin lähellä tunnelmat on aika masentavat. Hyväntekeväisyysjärjestöjen kojuja, pelastakaa milloin mitäkin. Ei yhtään kansalaisjärjestöä joka liputtaisi -pelastakaa edes ihmiset!

Matkalla Sakeen kerrotaan olevan kymmenien tuhansien Rwandan kansanmurhan uhrien joukkohautoja. Ei mitenkään mieltä kohottavaa. Kapinallisjohtaja Kenraali Nkundan alueet alkavat Sakesta 15 km:n päästä ja se tietty näkyy ja tuntuu.

Huhut kertovat myös, että kaikilla on aseet. Paikallinen Insinööri kertoi, että hänen puutarhasta oli haettu piilotetut aseet kun hän vuokrasi talon. Suhtautui asiaan kuin ei mitään. Amerikkalainen oli nähnyt Rwandan kansanmurhan jälkeisen tilanteen, ollut Somaliassa ja niin pois päin.

Bukavuun mentiin sitten helikopteri kyydillä. Kyyti oli tasaista ja nopeaa. Bukvavussa majapaikkana oli Orchid, jossa myös kuuluisuudet kuten Angelina JOlie, Jodie Foster ja Bill Gates ovat asustaneet. Orchid vastaa hyvinkin neljän tähden paikkaa vuoristojärven rannalla. Todella upea paikka. Kokemusta hieman himmensi aamuinen Virkamies-valtuuskunta, joka rahan toivossa herätteli asukkaat kysyen passit ja paperit. Minä suhtauduin asiaan aika tyynesti, pomoni Bruce huusi heille vartin verran. Taisivat pojat olla enämpi hotellinomistajan kuin meidän rahojen perässä.

Lauantaina kävin tutkimuskeskuksessa, joka muistutti lähinnä espanjalaista haciendaa. Tutustuin mm. simpanssien orpokotiin, joka pyörii kait lähinnä espanjalaisilla ja norjalaisilla lahjarahoilla. Kovaa työtä tuokin, hutut ryöstivät muutama viikko sitten heidän apteekin ja tutsikapinalliset muuten vaan uhkailivat.

Paluumatkalla ihmeteltiin maisemia ja siinä seisoskeli tukevasti raskaana oleva noin 12 vuotias tyttö. Aika rankkaa kamaa.

Sunnuntaina käytiin kansallispuistossa Vuorigorilloa katsomassa. Parin tunnin ajo ja siinä se perhe sitten oli. Perheenpää nimeltään Hopeaselkä - 22 vuotias noin 250 kiloinen 17 naaraan isäntä. Aika epeli. Niitä sitten ihmeteltiin puolitoista tuntia ja olihan se vaivan väärtti. Harvoin näkee Gorilloja täysin omassa luonnollisessa elinympäristössä muutaman metrin päästä. Kokemus, jota ei hevin unohda.

Samaa sarjaa on tie lentokentältä kaupunkiin. Varmasti yksi huonoimmassa kunnossa olevia teitä mitä olen ajanut. Jopa rospuuton raiskaama metsäautotie on paremmassa kunnossa. 38 kilometrin matka ottaa 1,5 tuntia. Paikallinen hallinto ei edes halua sitä kunnostettavan, pelkäävät kapinallisten pääsevän turhan nopeasti kaupunkiin.

Paluu Kinshasaan oli taas kinkkinen. Maanantain lennot peruuntui säiden vuoksi ja sama meinasi käydä tiistaina. Helikopterilento Gomaan oli vielä ihan ok, mutta Gomassa alkoi myrskytä ja päästiin vain 10 minuutin etumatkan turvin matkaan. Olipa mukava päästä takaisin Kinshasaan.

Gomaan, hah!

Niin kuin odottaa saattoi, en taaskaan päässyt AIR MONUC:n lennolla perille asti. Matka katkesi Kisanganiin, joka on pieni piste kartalla keskellä Afrikkaa. Sinänsä mielenkiintoinen kaupunki, sinne päättyy jokilaivojen matka ja siitä alkaa se pimeämpääkin pimeä Afrikka todellinen pimeuden sydän. Siellä sitten vietettiin lentokentällä päivä ja tultiin takaisin Kinshasaan. Pettymys, varsinkin kun illalla kuultiin, että olisimme sittenkin päässeet Ugandan kautta Buniaan ja alkupeäräiseen matkasuunnitelmaan.

Ihmeellistä, että tätä pompottelua jatkuu päivästä toiseen eikä vain lentojen suhteen. Alan pikku hiljaa epäillä, että pieni GIS yksikkö on ainoa joka todella toimittaa mitä lupaa. Eikä se ole paljoa. En tosiaan usko, että se muillekkaan yksiköille olisi ylivoimasta, jos suhteuttaisivat sen mitä lupaavat ja siihen mitä voivat toimittaa. Jotenkin en tajua miten me voisimme luvata toimittaa kartat huomenna jos tiedän ettei meillä ole dataa, mustetta tai paperia.

Ei muuta kuin uutta matka-anomusta sisään ensi viikolle ja katsotaan miten äijän käy. Pakko päästä Kinshasta pois. On tämä sen verran rasittava kaupunki eikä vähiten YK:n paskantärkeiden ns. "ammatti-ihmisten" vuoksi. Ei voi kuin ihmetellä miten nämä ihmiset vouhottaa omaa erinomaisuuttaan ja tulokset on alle keskinkertaisuuden. Kaikenlaista.

Mars matkaan

Alkaa Kinshasan meno pykiä, joten pitää lähteä reissun päälle.

Tällä viikolla olen yrittänyt järjestää matkaa Itä-Kongoon, taas. Tarkoitus oli tehdä GPS-mittauksia maastossa Bunian lähistöllä ja tarkastaa konttorit Gomassa ja Bukavussa. Ongelman tuntuu aiheuttavan armeijankaverit, joille tuntuu olevan perin hankalaa lähteä ulos parakeistaan. Bukavussa on viime aikoina ollut maanjäristyksiä, joiden pitäisi olla nyt ohi. Mielenkiintoista nähdä millaista jälkeä järistykset ovat aiheuttaneet. Bolivian lahja Kongon GIS:lle Majuri Arturo lupasi viedä sunnuntaina Gorilloja katsomaan, Diane Fosseyn jalan jäljillä ollaan.

Toinen matka on sitten Päivin loman puitteissa. Kinshasan kiertoajelun jälkeen mennään Sansibarille, pari päivää Stone Townissa ja loput rantalomaa.

Muuten elo täällä soljuu omaa kaoottista tahtiaan. Välillä sataa ja on kylmä (23 C) ja välillä tuskasen kuumaa (38 C). Tähänkin tuntuu soputuvan.

Eilen kävin pelaamassa squashia ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pelikaverina tiiliskivimäinen engelsmanni. Tulos oli murskaava Tervakoski-Englanti erät 6-0. Tervakosken edustaja tosin sai mailasta leukaansa, katu-uskottavuutta lisää leukavekin verran.