Tarjoilija, muhennoksessani on torakka!

Eilen kävimme WFP:n Kaijan, joka on seminaarissa Kinshasassa Lubumbashista ja Azizin kanssa syömässä kaupungin parhaimmaksi kehutussa rapuravintolassa, Le Roi du Cosassa. Ravut oli hyviä, kana pehmeää ja olut kylmää. Aziz löysi jonkun otuksen kanan joukosta. Minä olin tunnistavani sen torakan poikaseksi, Aziz veikkasi sitä koppakuoriaseksi. Mitä ilmeisimmin se oli ruuanlaiton yhteydessä sen varran pehmennyt, ettei asiasta päästy yksimielisyyteen. Esittelin eläimen tarjoilijalle, joka oli ymmällään joko siitä että mainitsin asiasta tai siitä pieneläin oli muhennoksen joukossa. Tarjoilija toki haki pyynnöstä paikalle ravintolapäällikön, jolta tiedustelin josko annoksesta ei tarvitsisi maksaa vai oliko eläin tarkoitettu annokseen. Kaveri tarjosi vastineeksi, että ottaisimme sumpit. Alennusta ei tullut eikä kahveja juotu. Maha on edelleen ihan oivassa kunnossa. Kaijan mukaan tilanteeseen suhtautuu Afrikassa kolmella tavalla. Ensimmäisellä tasolla lopettaa annoksen syömisen välittömästi, toisella siirtää elukan sivuun ja jatkaa syömistä, kolmannella syö elukan. Taidan olla tuolla toisella tasolla.

Tennisuutisia. Pelasin Kongon hallitsevaa naisten mestaria vastaan. Hävisin ensimmäisen erän 6-4 ja johdin toista 3-2, kun piti lopettaa, onneksi. Sen verran koville otti. Hyvää oppia yhtä kaikki.

Papa Jean halusi aamulla rahaa pään kuvaamiseen. Ajattelin, että tää on taas näitä rahanpummausjuttuja. Muistin kuitenkin Vidarin kertoneen, että Jean ryöstettiin ja pahoinpideltiin viikko sitten sunnuntaina, kun hän oli keskellä päivää ostamassa polttoainetta talon generaattoriin. Ryöstön jälkeen hänet oli vapautettu kaupungin toisella laidalla YK rakennuksen lähellä, josta Vidar oli Papan noutanut ja vienyt sairaalaan tutkittavaksi. Nyt hänen piti siis päästä jatkotutkimuksiin. Tosin Vidar mainitsi Jeanin pään kuvatun jo ensimmäisellä kerralla ja hänen maksaneen kulut. Annoin kuitenkin rahat, toivottavasti hän tosiaan käy kuvattavana.

Iltaisin tulee vastaan mitä erikoisemmilla ajovaloilla varustettuja autoja. Eilen tuli taas yksisilmäinen, jossa oli asennettu sumuvalo keskelle puskuria. Pääasia, että on joku tuikku. Aika paljon öisin tulee vastaan pimeitä autoja ja keskelle tielle pysähtyneitä autoja. Tarkkana saa suhata, ettei törmää mihinkään.

Kadut Kinshasan on tyhjiä ja suoria

Paluu Kinshasaan oli jotenkin yllättävän rauhallinen. Shadrack väitti minun tottuneen olosuhteisiin. Mene ja tiedä. Totuus on kuitenkin se, että Kongon suurin vakuutusyhtiö SONAS on yht´äkkiä saanut oivan liiketoiminta-ajatuksen. Hallituksen tuella on kaikilta autoilta alettu vaatia voimassa olevaa paikallista liikennevakuutusta. Seuraus on suht´ selvä. Tien päällä näkyy noin puolet normaalista automäärästä, tosin sekin riittää aiheuttamaan keskimääräisen tai pienimuotoisen kaaoksen. SONAS jahtaa myös YK:n autoja, vaikka hallitus on niiden osalta aiemmin sopinut poikkeuksesta. Mielenkiintoinen tilanne. Saas nähdä päädytäänkö samaan ratkaisuun kuin osan valtiolta vuokrattujen kiinteistöjen kanssa. YK maksaa vuokran ja perii rahat takaisin. Laskuja hallitus tosin ei ole maksanut. Nooh, on niitä ilmaisiakin alueita tahtoo vain olla ettei ne kelpaa MONUC:lle.

SONAS on saanut kyseenalaista julkisuutta sillä, ettei se ole vieläkään maksanut keväisen Goman lento-onnettomuuden uhreille frangiakaan. Mahtaako syynä olla, että vakuutusyhtiön omistaa turman lentoyhtiö. Hyvä Hewa Bora!

Jotenkin on tämä rauhanrakennus Afrikassa alkanut tuntua melkoisen epätoivoiselta puuhalta. Minun arvostukseni Ahtisaaren saavutuksiin on noussut rutkasti. Täällä on monenlaista sovittelijaa nähty ja rähinät senkun jatkuvat. Taitaa olla niinkuin sanotaan, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Aikamoisen ihmeteon Ahtisaari Namibiassa teki, eipä ole moista näillä main sen koommin nähty. Ainakaan YK:n tekemänä. Martti voisi vielä sen verran tehdä, että hoitaisi rauhan Kongoon, jos nyt muilta kiireiltä ehtii.

Olen nyt sitten hylännyt YK:n tarjoaman jatkosopimuksen ja edessä on paluu hyiseen Suomeen, joulukuun alussa tai marraskuun lopussa. Paluu riippuu siitä, miten hyvin pääsen eroon kaikesta kontollani olevasta YK:n omaisuudesta. Auton tosin sain laitatettua kuntoon Fredin avustuksella ilman sen erityisempää hässäkkää. Tulevat hommat on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän sitä jotain löydy. Talonrakennusprojektissa pitäisi ainakin jotain puuhaa riittää, vaikkei siinä ilmeisesti paljon paikkatietoalan ammattitaidosta apua ole.