Paikallisten mukaan olemme tulleet vuodessa siihen ajankohtaan kun on kuumaa ja kosteaa. Ennen paluutani täällä oli satanut viisi päivää ja tänään saatiin tuta se kuuma osuus. Päivällä auton mittari kiposi jo lähelle 40 astetta, oisko todellisuudessa ollut joku 36 mutta kuumaa siis joka tapauksessa.
Toinen paikallinen kertoi, että noissa pikkubusseissa alkaa olla sellaiset tuoksut, että oksat pois. Kertoi tähän aikaan välttelevänsä niiden käyttöä samoin kuin kävelemistä eli se on sitten perus taksin käyttöä. Se ei täällä ole mitenkään hirveen arvokasta meidän mittapuun mukaan eli noin dollarin per reissu, mutta tietty jos ansaitsee jonkun 500 dollaria kuussa se on aika lovi budjettiin.
Tänään pidettiin palaveri Kongon keskusvaalilautakunnan kanssa ja paikalla piti olla myös pari pomoa paikalliselta Maanmittauslaitokselta ja tilastokeskuksesta. No nää paikalliset Kaijat ja Riitat ei ilmaantuneet lainkaan ja MML:n pomot oli melkein tunnin myöhässä. Jätkät ei pahoitelleet eikä mitään olivat kuin ei mitään ihmeempää olisi tapahtunut, eli on perin normaalia että kokoukset alkaa puoli tuntia myöhässä.
Huomenna kohti Etelä-Afrikkaa ja Pretoriaa.
torstai 31. tammikuuta 2008
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
Je m'appelle Jarko Laine
Paluun jälkeen olen aloittanut ranskan opinnot vauhdilla. Koska lomien vuoksi missasin tasokokeen, oli minut sijoitettu ranskaa vuoden pari opiskelleiden ryhmään. Excel-taulukko kätevästi kertoi kaikkien osanottajien ja opettajan nimet sekä oppitunnin ajan ja paikan. No heti tiistaina ampaisin tunnille ja esittelin itseni komeasti Je m'appelle Jarko Laine, sillä seurauksella että opettaja kertoi ryhmän olevan alkeisryhmä 1a ja mun ryhmä on 1b tunnin päästä. No tunnin päästä uudelleen ja sama opettaja pienen keskustelun jälkeen totesi, että mun pitää siirtyä ryhmään 2a. No 2 a ryhmää ei ole olemassakaan. Eli hyppäsin sen yli ja päätin liittyä ryhmään 2b, joka Excel taulukon mukaan kokoontuu joka päivä 13.30. No siinä kävi sitten niin että tää meni vähän pitkäksi eli se mun ryhmä olikin tuntia aiemmin kuin tablitsassa ilmoitettiin. Yllättävää miten ranskan opiskelu on ikään kuin koko YK pienoismittakaavassa. Sekavaa mutta organisoitua ja järjestelmällistä. On tasokokeet ja ohjelmat, mutta mikään ei mene ihan kohdalleen.
Lentokentälle saapuessa kerkesin jo iloita viilenneestä säästä, mutta kattia kanssa. Sateet loppuivat illalla ja nyt on taas sama tahti eli 30 astetta ja yli mittarissa aamusta iltaan. Eli just kun kerkesi tottua pimeyteen ja viluun, on taas kuumaa ja valoisaa. Onneksi tuli nukuttua kunnolla loman aikana.
Kisanganissa ja Buniassa ihmettelin Senke-kevytmoottoripyörien suurta määrää. Senke-kuskit vaikuttivat jotenkin maanisen oloisia. Myöhemmin kuulin, että kun luovutti AK-47:n tai vastaavan ja sitoutui lopettamaan taistelut sai vastineeksi Senken. Senke-jengi näytti ainakin Buniassa toimivan hyvin pitkälti taksipuolella. Eli ammattitappajasta taksikuskiksi käy nuoren miehen tie Kongossa.
Lentokentälle saapuessa kerkesin jo iloita viilenneestä säästä, mutta kattia kanssa. Sateet loppuivat illalla ja nyt on taas sama tahti eli 30 astetta ja yli mittarissa aamusta iltaan. Eli just kun kerkesi tottua pimeyteen ja viluun, on taas kuumaa ja valoisaa. Onneksi tuli nukuttua kunnolla loman aikana.
Kisanganissa ja Buniassa ihmettelin Senke-kevytmoottoripyörien suurta määrää. Senke-kuskit vaikuttivat jotenkin maanisen oloisia. Myöhemmin kuulin, että kun luovutti AK-47:n tai vastaavan ja sitoutui lopettamaan taistelut sai vastineeksi Senken. Senke-jengi näytti ainakin Buniassa toimivan hyvin pitkälti taksipuolella. Eli ammattitappajasta taksikuskiksi käy nuoren miehen tie Kongossa.
maanantai 14. tammikuuta 2008
Kinshasa-Helsinki all night long
Vihdoinkin kaikki kirjaimet käytössä. Kotimatka alkoi toimistolta 17.30, matka N'dilin kentälle kesti tunnin ja vartin, vähän oli ruuhkaa paikka paikoin muttei mitään normaalista poikkeavaa. Hyvästi oli aikaa yhdelle Primukselle ennen kuin lähtöselvitys alkoi. Ensimmäistä kertaa sain käsinkirjoitetun boarding passin. Passin tarkastuksessa pyysivät juotavaa, joten annoin Cokiksen. Ei ehkä tulisi suomessa kyseeseen, tai no enpä ole koskaan kokeillut. Sinänsä ihmellistä, mutta kone lähti ajallaan klo 21.00, välilasku Kamerunin Dualassa oli siinä puolilta öin. En hirveesti siitä häiriintynyt kun vedin unta. Kone tuli aivan täyteen. Sitten takaisin ilmaan ja ateria, sitten taas unta. Aamulla klo 6.00 heräsin kun aloitettiin laskeutuminen. Aikaa oli kulunut 9 tuntia. Brysselissä en saanut boarding passia ollenkaan ennen kuin vasta portilta, samaa vika kuin Kinshasassa eli tietokoneissa häiriötä. Vetelin siinä tunnin unta kuulaan ja ei kun eteenpäin. Helsingissä oltiin etuajassa eli klo 13.00 (12.00 Kinshasan aikaa). Kotona sitten 13.45. Lentoihin meni siis vaivaiset 11 tuntia, odotteluun Brysselissä 3 tuntia, ei paha. Ehkä vähän pitkä matka jokapäiväiseen pendelöintiin.
perjantai 11. tammikuuta 2008
Kotiinpain
Ensimmaiset kaksi kuukautta on takana. Valiin on ollut aika rankkaa, koyhyys, lohduttomuus ja vakivaltaisuus on ollut ylitsevuotavaa (no on sita koti-ikavaakin tietysti podettu). Jotenkin tuntuu omituiselta miten ero voi olla niin suhteettoman suuri. Ihan kuin taalla karsittaisiin kohtuunta tuomiota ilman syyta. Sama tilanne lienee suurimmassa osassa Afrikkaa. No ei taa nyt ihan niin synkkaa tietenkaan ole ollut. Olen tavannut ja tutustunut aikamoiseen joukkoon uusia ihmisia, nahnyt ja kokenut paljon uutta ja arvokasta. Mieleen on painunut tilanteita, joita on varmasti mukava joskus muistella. YK:n dyynaamisuus ei varmasti ole yksi niista. Kaikki tuonkin tunnistaa, mutta ketaan ei tunnusta olevansa yksi niista; kahmijoista, asioiden etenemisen estajista, omien etujen turvaajista.
Hyvia ruokapaikkojakin on listalla monta, eilen testattiin Mama Colonel, aivan lostavaa grillattua kanaa. Lisaksi keskustan Al dar ja Alladin, libanonilaiset Shawarma paikat. Edullista ja hyvaa, listalla myos loistavaa hummusta ja falafelia. Ja tietty Chateau Magout, paikkakunnan huippu ranskalainen ravintola, jossa 100 dollaria saa nopeasti kyytia. Mielenkiintoisia oli myos kadunvarsiravintolat etenkin se jossa itse valittiin lihat. Tosin meilla valinnat oli vahan heikot.
Tennista on tullut pelattua hulluuten asti, nyt kun syksylle on suunnitelmissa Berliinin maraton alkaa lenkkeily. Siihen tarvitaan hieman vilpoisammat kelit, joiden pitaisi saapua kuivan kauden myota. Ei silloin ilmeisesti viela kylma ole, mutta yli 30 asteen sijaan liikutaan alle 30 asteessa.
Eilen meilla vaihtui pomo eli paasihteerin erityisedustaja. Swingin Billy lahti ja Dossin Alan tuli tilalle. Toihan on sellainen palkkiopaikka diplomaateille eikos meillakin ole ollut ainakin Holkeri ja Ahtisaari vastaavissa hommissa "mina juon nyt kahvia" Hara Kosovossa ja "liukkaat kengat" Mara Namibiassa. Jotenkin luottaisin enemman suomalaiseen diplomatiaan myos taalla, ainakin toi William Lacy Swing vaikutti enampi sellaiselta elakelaisdiplomaatilta kuin oikealta rauhantekijalta. Miten joku jonka toinen nimi on Lacy voidaan ottaa tosissaan?
Palaan Kinshasaan 28 tammikuuta, joten naihin tunnelmiin siihen asti Kinde Malamu !
Hyvia ruokapaikkojakin on listalla monta, eilen testattiin Mama Colonel, aivan lostavaa grillattua kanaa. Lisaksi keskustan Al dar ja Alladin, libanonilaiset Shawarma paikat. Edullista ja hyvaa, listalla myos loistavaa hummusta ja falafelia. Ja tietty Chateau Magout, paikkakunnan huippu ranskalainen ravintola, jossa 100 dollaria saa nopeasti kyytia. Mielenkiintoisia oli myos kadunvarsiravintolat etenkin se jossa itse valittiin lihat. Tosin meilla valinnat oli vahan heikot.
Tennista on tullut pelattua hulluuten asti, nyt kun syksylle on suunnitelmissa Berliinin maraton alkaa lenkkeily. Siihen tarvitaan hieman vilpoisammat kelit, joiden pitaisi saapua kuivan kauden myota. Ei silloin ilmeisesti viela kylma ole, mutta yli 30 asteen sijaan liikutaan alle 30 asteessa.
Eilen meilla vaihtui pomo eli paasihteerin erityisedustaja. Swingin Billy lahti ja Dossin Alan tuli tilalle. Toihan on sellainen palkkiopaikka diplomaateille eikos meillakin ole ollut ainakin Holkeri ja Ahtisaari vastaavissa hommissa "mina juon nyt kahvia" Hara Kosovossa ja "liukkaat kengat" Mara Namibiassa. Jotenkin luottaisin enemman suomalaiseen diplomatiaan myos taalla, ainakin toi William Lacy Swing vaikutti enampi sellaiselta elakelaisdiplomaatilta kuin oikealta rauhantekijalta. Miten joku jonka toinen nimi on Lacy voidaan ottaa tosissaan?
Palaan Kinshasaan 28 tammikuuta, joten naihin tunnelmiin siihen asti Kinde Malamu !
keskiviikko 9. tammikuuta 2008
Posti kulkee !
Tanaan nyt vihdoin ja viimein saapui joulupaketti Tervakoskelta. Kiitokset. Aikaa se otti hippasta vaille kuukauden. Sinasa ok, mutta yllatys oli etta paketti riensi Ugandaan kolmessa paivassa ja loput kolme viikkoa sen otti paasta lentokentalta meidan postilokeroon lentokentalla, josta se tuli kolmessa paivassa Kinshasaan, kun joka paiva sita patistettiin. No nyt on suu taynna salmiakkia !!!
Yllattavaa sinansa mutta Paivin lahettama kirje tuli New Yorkin paakonttorin kautta hitaammin, vaikka molemmat oli EMS lahetyksia.
Sahkoposti taas ei tunnu oikein toimivan eli vaikka olen vastannut kaikkiin saamiini sahkoposteihin ei vastaanottajat niita saa. Pahus soikoon. Sama tuntuu vaivaavan tekstiviesteja eli ulkomailta lahetetyt tekstiviestit jaa valilla matkan varrelle. Tosin joskus ne tulee useampaan kertaan. Ilmeisesti kuitenkin suurinosa viesteista tulee perille, vaikka lahettajalle tulee valilla ilmoitus ettei viesti mennyt perille.
No ainakin Skype tuntuu toimivan ja normaalit puhelut, ettei tassa nyt ihan motissa olla. Ja aina on syyta muistaa etta viela 80-luvulla me laheteltiin kirjeita ja kortteja Poste Restanteen.
Yllattavaa sinansa mutta Paivin lahettama kirje tuli New Yorkin paakonttorin kautta hitaammin, vaikka molemmat oli EMS lahetyksia.
Sahkoposti taas ei tunnu oikein toimivan eli vaikka olen vastannut kaikkiin saamiini sahkoposteihin ei vastaanottajat niita saa. Pahus soikoon. Sama tuntuu vaivaavan tekstiviesteja eli ulkomailta lahetetyt tekstiviestit jaa valilla matkan varrelle. Tosin joskus ne tulee useampaan kertaan. Ilmeisesti kuitenkin suurinosa viesteista tulee perille, vaikka lahettajalle tulee valilla ilmoitus ettei viesti mennyt perille.
No ainakin Skype tuntuu toimivan ja normaalit puhelut, ettei tassa nyt ihan motissa olla. Ja aina on syyta muistaa etta viela 80-luvulla me laheteltiin kirjeita ja kortteja Poste Restanteen.
Tuholaisia ja koululaisia
Eilen aamulla keskella olohuonetta makoili kuollut torakka. Tana aamuna torakka juoksi ympari kamppaa ja mina odottelin etta tuholaistorjunta alkaisi toimia ja torakka kellistyisi itsestaan. Ilmeisesti torjunta-aineen vaikutus on loppumaisillaan, koska tama yksilo tarvitsi kunnon laimaytyksen Tasavallasta (Republique), joka on siis paikallinen Hesari. Illalla oli ylatasanteella nakynyt kissankokoinen rotta, saas nahda saako kissat sen hengilta. Se selviaa kun kay katsomassa Brucen ja Isabelin oven eteen, johon kissat saaliinsa jattavat. Tahan menessa sielta on loytynyt lahinna hiiria, mutta kerran siella oli kaarmeen paa.
Aamulla otin paikallisen YK:n tyontekijan kyytiin. Siina koulaisten keskella jonottaessa, kyselin koulumaksuista. Aika kovaa on kun vuosi koulussa maksaa 450 USD eli 150 per lukukausi. Kun ottaa huomioon, etta esim. YK maksaa siivoojille noin 80-130 dollaria kuussa ja toimistotyontekijoille, joilla on siis korkeakoulututkinto noin 500 USD per kuukausi. Ja YK maksaa paremmin kuin muut. Jos tuossa sitten on vaikka 5 mukulaa niin aika moinen osuus tuloista menee kouluttamiseen. Niinkuin kaikkialla myos taalla ihmiset arvostavat koulutusta ja ymmartavat sen merkityksen.
Koulu oli kuulemma ollut ilmainen ennen vallankaappausta. Kaveri ei ottanut kantaa onko asiat nyt paremmin vai huonommin.
Pitaa tahan viela lisata, etta sama kaveri kysyi loppumatkasta etta olenko uskovainen. Katsoin kaveria vahan kieroon? Ja se totesti etta kun kuuntelen uskonnollisia lauluja. Olen siis kaksi kuukautta kuunnellut aamuin illoin uskonnollista musiikkia lingalaksi? Ilmankos on tuntunut olo jotenkin henkevalta!
Aamulla otin paikallisen YK:n tyontekijan kyytiin. Siina koulaisten keskella jonottaessa, kyselin koulumaksuista. Aika kovaa on kun vuosi koulussa maksaa 450 USD eli 150 per lukukausi. Kun ottaa huomioon, etta esim. YK maksaa siivoojille noin 80-130 dollaria kuussa ja toimistotyontekijoille, joilla on siis korkeakoulututkinto noin 500 USD per kuukausi. Ja YK maksaa paremmin kuin muut. Jos tuossa sitten on vaikka 5 mukulaa niin aika moinen osuus tuloista menee kouluttamiseen. Niinkuin kaikkialla myos taalla ihmiset arvostavat koulutusta ja ymmartavat sen merkityksen.
Koulu oli kuulemma ollut ilmainen ennen vallankaappausta. Kaveri ei ottanut kantaa onko asiat nyt paremmin vai huonommin.
Pitaa tahan viela lisata, etta sama kaveri kysyi loppumatkasta etta olenko uskovainen. Katsoin kaveria vahan kieroon? Ja se totesti etta kun kuuntelen uskonnollisia lauluja. Olen siis kaksi kuukautta kuunnellut aamuin illoin uskonnollista musiikkia lingalaksi? Ilmankos on tuntunut olo jotenkin henkevalta!
tiistai 8. tammikuuta 2008
Lomat tulossa
Katselin tassa kelikamerakuvaa Keha I:lta. Ilmeisesti olen sen verran hyvin soputunut tropiikkiin, etta alkoi sen verran viluttaa etta saadin toimiston ilmastoinnin 25 asteeseen. Tassa nyt sitten odotellaan perjantain lahtoa kohti kotia. Tulossa siis 16 paivan loma. Vahan tuossa meinasi tulla mutkia matkaan kun vuosi- ja toipumislomaa ei ollut viela kertynyt ihan tarpeeksi vaan jain pari paivaa velkaa. Saas nahda ottavatko palkasta vai tulevista lomista. Loman kohteeksi on valikoitunut tuo Itameren helmi eli Espoo. mSki:sta katselin, ettei ainakaan Espoon ladut ole viela hiihtokunnossa toivotaan, etta JP Center Vihdissa on saanut ladut auki.
Lomat kertyvat siten etta joka kuukaudesta saa 2,5 paivaa vuosilomaa, mutta siihen taytyy olla paikalla viimeistaan kolmantena tyopaivana kuukauden alusta ja ma kun aloitin 4 paiva niin menetin puolikkaan paivan. Vuosiloman lisaksi saa jokaisesta kahdeksasta viikosta mita on toiminta-alueella eli Kongossa 5 paivaa lomaa, jotka on pidettava kuukauden sisalla. Mikali niita ei pida kuukauden sisaan tai kay Kongon ulkopuolella tuon kahdeksan viikon aikana menettaa kertyneen toipumisloman. Lomat saa pitaa sita mukaan kun niita kertyy.
Lomien jalkeen ajattelin pyorahtaa taas maakunnissa: Lumumbashi, Bukavu ja Goma olisi tarkoitus kayda vilaisemassa. Noista jalkimmainen on viime aikoina saanut julkisuutta myos Helsingin Sanomien palstoilla samoin kuin viime reissulta tutuksi tullut Bunia. Hyva sinansa, etta tietoisuus naistakin raakuuksista leviaa. Tietty parempihan olisi jos pysyisivat sovussa.
Katso Hesarin juttu
Lomat kertyvat siten etta joka kuukaudesta saa 2,5 paivaa vuosilomaa, mutta siihen taytyy olla paikalla viimeistaan kolmantena tyopaivana kuukauden alusta ja ma kun aloitin 4 paiva niin menetin puolikkaan paivan. Vuosiloman lisaksi saa jokaisesta kahdeksasta viikosta mita on toiminta-alueella eli Kongossa 5 paivaa lomaa, jotka on pidettava kuukauden sisalla. Mikali niita ei pida kuukauden sisaan tai kay Kongon ulkopuolella tuon kahdeksan viikon aikana menettaa kertyneen toipumisloman. Lomat saa pitaa sita mukaan kun niita kertyy.
Lomien jalkeen ajattelin pyorahtaa taas maakunnissa: Lumumbashi, Bukavu ja Goma olisi tarkoitus kayda vilaisemassa. Noista jalkimmainen on viime aikoina saanut julkisuutta myos Helsingin Sanomien palstoilla samoin kuin viime reissulta tutuksi tullut Bunia. Hyva sinansa, etta tietoisuus naistakin raakuuksista leviaa. Tietty parempihan olisi jos pysyisivat sovussa.
Katso Hesarin juttu
maanantai 7. tammikuuta 2008
La Grande Grotte de Mbanza-Ngungu
Lomien loppuminen nakyy taas liikenteessa. Loma-aikana toihin ajeli noin 15 minuutissa ja tanaan olisi mennyt varmaan 1,5 tuntia. Aikaa tuhraantui vain 35 minuuttia kun kaytin kiertotieta jota monet ei kayta lahinna siksi etta siina on yksi vesiston ylitys (ihan pieni joki) ja yksi kohta jossa tarvitaan nelivetoa & kohtuullista maavaraa. Muutenhan toi olisi ollut ihan taydellinen kierto, mutta nyt oli jonoja myos niilla patkilla missa normaalisti ei ole.
Aamuani hieman hammensi paikallinen veijari, joka tykkasi YK:sta ja sen kunniaksi kiersi autoani maanisesti noin 20 kertaa kun seisoin jonossa. Jos taalla olisi avohoitoa niin han olisi varmaan sen piirissa. No onneksi ko. tapaus vaikutti suht' koht rauhalliselta. Toinen merkittava havainto oli etta nain ensimmaisen kerran koululaispojan itkevan kun aiti vei sita kouluun. Yleensa taalla ei lapset itke. Suomelle tyypillista karkkihyllysyndroomaa ei taalla nae vaikka karkkihyllyja on. Lapset tuntuvat kunnioittavan vanhempia ihmisia.
Viikonloppuna tehtiin retki Mbanza-Ngungun suurille luolille (La Grande Grotte de Mbanza-Ngungu). Mukana Aziz, Azizin espanjalainen tyttoystava Diana seka Jeancy. Jeancy ja Aziz on sopimusten hallinnasta Kinshasta ja Diana ihmisoikeusosastolta Kalemista. Paikan paalla piti hommata alueen hallintopaallikolta (Sam) lupa ja turistitoimistosta opas. Opas kustansi 50 dollaria josta 10 dollaria meni paikallisille kylalaisille, lupa oli yllattaen ilmainen. Siitahan tuli sitten luolilla aikamoinen show kun paikallisten mielesta jako ei ollut ihan reilu, lisaksi ne ei pitaneet tuota hallintopaallikon kirjetta kovinkaan tarkeena. Matka kaupungista luolille oli maastoajoa parhaimmillaan, tosin valilla ei polkua nakynyt ja pohjapanssari kolisi uhkaavasti. Luolasto oli suuri, ei mikaan Postojnska Jama, mutta ihan mielenkiintoinen paikka. Onneksi otin taskulampun mukaan retkelle, muut joutui niita ostamaan. Onneksi siksi, etta lahtiessa en tiennyt mihin me ollaan menossa. Mulla oli sellainen kasitys etta ao. alueella on viidakossa joku hieno mesta. No olihan se luola ihan massiivinen, stalaktiitit ja stalakmiitit oli kohdallaan. Paikalliset muuten keraa lepakonpaskaa eli guanoa luolista ja kayttaa sita apulantana. Paluumatkalla ostettiin lepakonpaskalla kasvatettuja tomaatteja ja avokadoja, hyvia oli eika ebolaa tullut, viela.
Taas tuli rikottua neljaa YK:n kayttaytymissaantoa.
1. Autolla ei kuulemma saa ajaa kuin 100 km paivassa
2. Yli 110 km (vai olikohan se 130 km) Kinshasasta ulottuville matkoille pitaa olla matkustuslupa.
3. Nopeusrajoitus kaupungin ulkopuolella on 65 km/h
4. Paikallisia ei saa ottaa kyytiin, meillahan oli tuo turistipaallikko (kuvissa pukumies)
Matkaa tuli vahan yli 300 km, mutta kaytin kolmea eri ajokorttia, joten jos Kuljetus-osasto jotain laskuttaa niin tuskin se mitaan ihmeempaa on. Lisaksi pomon pitaa nuhdella ylinopeuden ajamisesta. Tassa yhteydessa on syyta huomauttaa, etta Kongon tieliikennelain mukaisia nopeusrajoituksia kasittaakseni noudatin noin suurinpiirtein. Naita saantoja putkahtelee koko ajan ja tuntuu just' et aina on jossain joku muistio tai kiertokirje joka on jossain arkistossa joka mun olisi pitanyt tietaa (Didn't you read the Memo !).
Kuvat
Aamuani hieman hammensi paikallinen veijari, joka tykkasi YK:sta ja sen kunniaksi kiersi autoani maanisesti noin 20 kertaa kun seisoin jonossa. Jos taalla olisi avohoitoa niin han olisi varmaan sen piirissa. No onneksi ko. tapaus vaikutti suht' koht rauhalliselta. Toinen merkittava havainto oli etta nain ensimmaisen kerran koululaispojan itkevan kun aiti vei sita kouluun. Yleensa taalla ei lapset itke. Suomelle tyypillista karkkihyllysyndroomaa ei taalla nae vaikka karkkihyllyja on. Lapset tuntuvat kunnioittavan vanhempia ihmisia.
Viikonloppuna tehtiin retki Mbanza-Ngungun suurille luolille (La Grande Grotte de Mbanza-Ngungu). Mukana Aziz, Azizin espanjalainen tyttoystava Diana seka Jeancy. Jeancy ja Aziz on sopimusten hallinnasta Kinshasta ja Diana ihmisoikeusosastolta Kalemista. Paikan paalla piti hommata alueen hallintopaallikolta (Sam) lupa ja turistitoimistosta opas. Opas kustansi 50 dollaria josta 10 dollaria meni paikallisille kylalaisille, lupa oli yllattaen ilmainen. Siitahan tuli sitten luolilla aikamoinen show kun paikallisten mielesta jako ei ollut ihan reilu, lisaksi ne ei pitaneet tuota hallintopaallikon kirjetta kovinkaan tarkeena. Matka kaupungista luolille oli maastoajoa parhaimmillaan, tosin valilla ei polkua nakynyt ja pohjapanssari kolisi uhkaavasti. Luolasto oli suuri, ei mikaan Postojnska Jama, mutta ihan mielenkiintoinen paikka. Onneksi otin taskulampun mukaan retkelle, muut joutui niita ostamaan. Onneksi siksi, etta lahtiessa en tiennyt mihin me ollaan menossa. Mulla oli sellainen kasitys etta ao. alueella on viidakossa joku hieno mesta. No olihan se luola ihan massiivinen, stalaktiitit ja stalakmiitit oli kohdallaan. Paikalliset muuten keraa lepakonpaskaa eli guanoa luolista ja kayttaa sita apulantana. Paluumatkalla ostettiin lepakonpaskalla kasvatettuja tomaatteja ja avokadoja, hyvia oli eika ebolaa tullut, viela.
Taas tuli rikottua neljaa YK:n kayttaytymissaantoa.
1. Autolla ei kuulemma saa ajaa kuin 100 km paivassa
2. Yli 110 km (vai olikohan se 130 km) Kinshasasta ulottuville matkoille pitaa olla matkustuslupa.
3. Nopeusrajoitus kaupungin ulkopuolella on 65 km/h
4. Paikallisia ei saa ottaa kyytiin, meillahan oli tuo turistipaallikko (kuvissa pukumies)
Matkaa tuli vahan yli 300 km, mutta kaytin kolmea eri ajokorttia, joten jos Kuljetus-osasto jotain laskuttaa niin tuskin se mitaan ihmeempaa on. Lisaksi pomon pitaa nuhdella ylinopeuden ajamisesta. Tassa yhteydessa on syyta huomauttaa, etta Kongon tieliikennelain mukaisia nopeusrajoituksia kasittaakseni noudatin noin suurinpiirtein. Naita saantoja putkahtelee koko ajan ja tuntuu just' et aina on jossain joku muistio tai kiertokirje joka on jossain arkistossa joka mun olisi pitanyt tietaa (Didn't you read the Memo !).
Kuvat
keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Uusi vuosi uudet kujeet
Vuoden vaihdetta vastaanotinkin yllattaen Ponderosan ulkopuolella. Kun talon vaki kokoontui terassille syomaan ja juomaan, mina painelin kohti keskustaa. Sain yhden tansanialaisen kaverin siivella kutsun ensin illalliselle belgialais-italialaisen pariskunnan luo ja sitten sen jalkeen uruguay-talolle bileisiin. En tosin kovin kauaa jaksanut piiritansseja katsella vaan lahdin ajeleen kampille. Ainuttakaan ilotulitusrakettia en nahnyt. Muutamia oli kuulemma nakynyt talon nakoalatasanteelta.
En sentaan rikkonut ulkonaliikkumiskieltoa niin kuin edellisella kerralla kun kavin kaupungin yossa. Yllattaen minulle on selvinnyt etta meilla on viikolla puoliltaoin ja viikonloppuna klo 2.00 alkava ulkonaliikkumiskielto, jota sotilaspoliisit tarkkailee. Viime kerralla huomattiin ao. asia vasta kun MP:t oli jo tutkailemassa meidan autoja, terassin edessa. Odoteltiin etta ne lahti ja sitten kiireen vilkkaa lapi kaupungin.
No kiireen vilkkaa ja kiireen vilkkaa. Auton lukitus- ja lokitusjarjestelma (Carlog) alkaa ulvomaan jos ylittaa 75 km/h ja tietty siita menee kait sitten jotain raporttia pomolle. Nopeurajoitukset on meille muistaakseni kaupungissa 45 km ja ulkopuolella 65 km/h, mitaan nopeusrajoituskyltteja ei ole, joten tama siis koskee vain meita.
Tassa yhtena paivana oli mielenkiintoinen konsertti paikallisella Stadikalla, mutta meita kiellettiin sinne menemasta. Esiintyjien fanit kun tunnettaan erityisen vakivaltaisina. Mita tuo sitten tarkoittaa ? Jotenkin taalla joutuu tan ihonvarin takia aika helposti silmatikuksi. Eikait se Iron Maidenin konsertti -86 (12.9) Ljubljanassa ihan niita turvallisimpia keikkoja ollut, mutta siella vaan rokattiin hulluuteen asti!
Sitten taytyy viela ihmetella tomaattien hintoja. Lauantaina viime tipassa ostin tomaatti-sipulisalaattiin tomaatit ja maksoin 20 dollari kilo belgialaisista mauttomista. Tanaan kavin samassa kaupassa ja nyt oli tarjolla myos paikallisia hintaan 4 dollaria kilo seka Etela-Afrikkalaisia hintaan 10 dollaria/kilo. Tosin noi paikalliset on niin ruppasen nakoisia, ettei niita kehtais tarjota. No salaatti onnistui ja hyva niin. Tein siis varikkaan kalakeiton, soveltaen JP Cooking Collegen ohjetta seka valkosipuliperunoita kera tournedosin, jossa tosin Peter oli paistovastuussa. Kalana sopassa kaytin Niilin Ahvenaa, jonka ensin keitin valkoviinissa. Hyvaa tuli.
En sentaan rikkonut ulkonaliikkumiskieltoa niin kuin edellisella kerralla kun kavin kaupungin yossa. Yllattaen minulle on selvinnyt etta meilla on viikolla puoliltaoin ja viikonloppuna klo 2.00 alkava ulkonaliikkumiskielto, jota sotilaspoliisit tarkkailee. Viime kerralla huomattiin ao. asia vasta kun MP:t oli jo tutkailemassa meidan autoja, terassin edessa. Odoteltiin etta ne lahti ja sitten kiireen vilkkaa lapi kaupungin.
No kiireen vilkkaa ja kiireen vilkkaa. Auton lukitus- ja lokitusjarjestelma (Carlog) alkaa ulvomaan jos ylittaa 75 km/h ja tietty siita menee kait sitten jotain raporttia pomolle. Nopeurajoitukset on meille muistaakseni kaupungissa 45 km ja ulkopuolella 65 km/h, mitaan nopeusrajoituskyltteja ei ole, joten tama siis koskee vain meita.
Tassa yhtena paivana oli mielenkiintoinen konsertti paikallisella Stadikalla, mutta meita kiellettiin sinne menemasta. Esiintyjien fanit kun tunnettaan erityisen vakivaltaisina. Mita tuo sitten tarkoittaa ? Jotenkin taalla joutuu tan ihonvarin takia aika helposti silmatikuksi. Eikait se Iron Maidenin konsertti -86 (12.9) Ljubljanassa ihan niita turvallisimpia keikkoja ollut, mutta siella vaan rokattiin hulluuteen asti!
Sitten taytyy viela ihmetella tomaattien hintoja. Lauantaina viime tipassa ostin tomaatti-sipulisalaattiin tomaatit ja maksoin 20 dollari kilo belgialaisista mauttomista. Tanaan kavin samassa kaupassa ja nyt oli tarjolla myos paikallisia hintaan 4 dollaria kilo seka Etela-Afrikkalaisia hintaan 10 dollaria/kilo. Tosin noi paikalliset on niin ruppasen nakoisia, ettei niita kehtais tarjota. No salaatti onnistui ja hyva niin. Tein siis varikkaan kalakeiton, soveltaen JP Cooking Collegen ohjetta seka valkosipuliperunoita kera tournedosin, jossa tosin Peter oli paistovastuussa. Kalana sopassa kaytin Niilin Ahvenaa, jonka ensin keitin valkoviinissa. Hyvaa tuli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
