Kinshasa vaikenee

Se on sitten siinä. Protokollan mukainen poistuminen on tehty, viimeinen shekki on lunastettu ja lentoliput on repun sivutaskussa. Huhuista huolimatta uloskirjautumisprosessi sujui sujuvasti eikä kestänyt kuin viikon. Monenlaista juoksemista, mutta kaiken kaikkiaan pääsin aika vähällä.

13 kuukautta on takana Kinshasassa ja Kongossa. Kaikenlaista tuli nähtyä ja tehtyä. Olen tyytyväinen että tulin ja tyytyväinen että lähden. Olen siis sangen tyytyväinen mies. Lähdön hetki on aina ikävä, paljon tuli uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia jopa ystävyyksiä. Aika näyttää miten niille käy, useimmiten ne lopahtaa saman tien kun lentokone starttaa kiitoradalla. Afrikan sydän tuli tutuksi ja Afrikkaan varmaan palaan vielä, ainakin turistina. Kongo saattaa tulevilla kerroilla jäädä väliin, mieluummin kiertelen Afrikan rauhallisempia ja idyllisempiä alueita. Kongo on maineensa veroinen, ei helppo paikka, mutta kiehtova.

YK:n rauhanturvatoiminnan monimutkaisuus tuli hyvin tutuksi. Ei helppo homma, mutta varmasti tarpeellinen. Ainakaan en vielä ole keksinyt, millä muulla tavoin voidaan estää järjestelmällinen tappaminen ja mieletön väkivalta. Samaan hengenvetoon on todettava, ettei ainakaan Kongossa eikä aiemmin Ruandassakaan YK:n työntulokset ole olleet kovin korkealla tasolla. Kaikenlaista nepotismia, oman edun tavoittelua ja hallinnon hankaluutta, mutta myös ihanteita ja mielenkiintoisia persoonia. Sellaisia me ihmiset kait olemme, monimutkaisia olentoja.

Tämä tästä tällä erää, päätän jorinani Kinshasasta tähän pisteeseen.

Viikko vielä

Viime lauantaina kävimme Diegon kanssa paikallisen GIS asiantuntijan, Norran, luona Lemba:ssa. Kadunvarsiravintolan illallisen jälkeen vuorossa oli tutustuminen paikalliseen yökerhoon. Mielenkiintoinen paikka, strobovalo oli päällä taukoamatta, ei tanssilattiaa, vaan ihmiset tanssivat pöytiensä vieressä. Minua luultiin panimon tarkastajaksi, olinhan ainoa valkoihoinen. Ilmeisesti niille kulmille ei muut länsimaalaiset kuin Braliman kytät mene ja hekin vain tarkistamaan, että Primus paikoissa myydään vain Braliman tuotteita. Vaikka yökerhossa oli tiukka tunnelma, strobovalojen syke alkoi tuntua tuskalliselta eikä auttanut kuin lähteä rauhallisempiin baareihin. Vähän jäi mietityttään olisiko pitänyt vaatia maistiasia oluen alkuperän tarkistamiseksi.

Tänään kaupungin pääkadulla on opiskelijoiden välinen tappelu, jota poliisi ryydittää omalla panoksellaan. Täyttä selvyyttä Kauppakorkean ja Teknisen korkekoulun tappelun syystä ei ole. Norra epäili, että tappelu on saattanut saada alkunsa hyvinkin vähäpätöisestä syystä. Kunnon mellakka voi alkaa erimielisyydestä bussin reitityksestä, pysähdytäänkö ensin Kauppakorkean vai TKK:n kulmilla? Norra kertoi itsekin joskus nuorena ylioppilaana olleensa mellakoimassa Isä Kabilan aikaan kun Kinshasan Yliopiston kampuksella levisi huhu, että Lubumbashin Yliopiostossa on paljon halvemmat lukukausimaksut. Olivat hänen mukaan voittaneet taistelun poliiseja vastaan.

Läksiäisetkin on sitten vietetty ja viime viikolla aloitin uloskirjautumisen YK:n byrokratiasta. Aika hulabaloo. Jokaiselta osastolta pitää erikseen käydä kuittaamassa, ettei ole mitään avoimia asioita. Aikamoista kiertämistä ja tahkoamista. Onneksi löysin kaiken kaman, jotka olen nimelleni ottanut ja sain ne siirrettyä kolleegoille. Yhtä tulostinta etsin pitkään, mutta sekin löytyi. Tarvikehallintajärjestelmän mukainen mustesuihkutulostin paljastui CD-tarrakoneeksi.

Viikko vielä ja sitten tämä on tässä. Lentoliput on varattu ja tavaroita olen katsellut jo pakkaamismielessä. Taidan jättää sen kuitenkin viime tippaan. Jotain matkamuistoja tekisi mieli vielä ostaa, mutta tarjonta on aika vähäistä. Ei ole tarjolla I love Kinshasa paitoja eikä Je t´aime Congo kahvimukeja.

Pyöräilyä ja politiikkaa

Paljon on taas vettä virrannut Kongo-joessa ja yhä enemmän virtaa. Sadekausi on taas eteläisellä pallon puoliskolla. Sateen uhasta huolimatta eilen oli pyöräilypäivä, Ngandayallasta Petite Paradisiin yhteensä noin 50 km. Reitin profiili on suorastaan haastava, tunnin verran nousua molempiin suuntiin ja luonnollisesti sama mäki alaspäin. Harvinaista kyllä koko matkan ajan aurinko paahtoi lähes pilvettömältä taivaalta. Reitti on eittämättä paras tähän astisista, ei paljoa liikennettä, tiet on leveitä ja asfaltti ehjä. Paikallista yleisöäkään ei ollut kuin nimeksi. Sunnuntaiaamu on kirkonmenojen aikaa, joten kirkoista kuului iloista, afrikkalaista laulua. Länsimaalaiset ja luonnollisesti myös kongolaiset ovat ihmeissään kun näkevät mundelen pyöräilemässä kaukana kaupungin keskustasta. olen kuullut useammaltakin länsimaalaiselta, että ovat tuoneet fillarin mukananaan mutteivät ole sitä kertaakaan käyttäneet. Lääkärit ilman rajoja järjestö on suoraan kieltänyt työntekijöiltä kyseisen harrastuksen. Fillarointi on eittämättä paras tapa tutustua kaupunkiin ja sen ympäristöön ja mikä parasta fillarissa ei ole YK:n leimoja, joten voi ajella ihan inkognitona herättämättä normaaleja antipatioita mitä MONUC:n autolla ajellessa kokee aina silloin tällöin.

Itä-Kongossa tilanne on huonontunut entisestään. Matkustusta rajoitetaan ja meitäkin on kehoitettu varaamaan viikon ruuat kämpille sekä pakkaamaan max. 15 kg pakaasit mahdollisen evakuoinnin varalle. Elo Kinshasassa on edelleen yhtä rauhallista kuin aiemmin. Tosin tässä yhtenä päivänä bulevardilla kämppää kohti ajellessa auton pellit rämähtivät aivan kuin joku olisi heittänyt kivellä. Siinä sitten ajattelin, että nyt se kivisota alkaa. Katselin ympärille enkä nähnyt villinä riehuvaa nuorisojoukkoa, joten jatkoin matkaa. Jälkeenpäin etsin jälkeä autosta ja ainoa mitä huomasin oli mangon roiskeet autonkatolla.

Meitä on kehotettu välttämään osallistumasta poliittisiin keskuteluihin kongolaisten kanssa. Ymmärrän ohjeen hyvin, kongolainen keskustelukulttuuri vaikuttaa sivusta seurattuna hyvin aggressiiviselta. Kädet käy ja meteli on kova. Muistuttaa suomalaista välien selvittelyperinnettä perjantai-iltana nakkikioskin jonossa. Ohjeen vastaisesti ole kielitaidon karttuessa udellut ihmisiltä mitä he tuumaavat poliittisesta tilanteesta. Yllättäen useat tuumaavat, että Mobutun aikaan kaikki oli paremmin. Oli kuri ja järjestys sekä enemmän rahaa. Kabilaan lähes kaikki on tyytymättömiä, erityisesti ihmiset ihmettelevät mihin kaikki kaivostoiminnan tuot menevät kun mihinkään ei investoida ja tavallisella kaduntallaajalla ei rahaa ole. Eilen tapasin ensimmäisen ihmisen, joka oli sitä mieltä, että salamurhattu Lumumba olisi ollut paras johtaja kongolaisille. Mene ja tiedä, mutta jonkun taskuunhan rikkaudet menevät.

Kolme viikkoa töitä vielä jäljellä. Tänään aloitan ns. check-out prosessin. Ko. prosessin aikana luovutetaan kaikki YK:n omaisuus pois ja setvitään kaikki mahdolliset avoimet finanssi ja muuta asiat sekä tehdään terveystarkastus. Toivottavasti ei millään osa-alueella ole mitään yllättävää.

Tarjoilija, muhennoksessani on torakka!

Eilen kävimme WFP:n Kaijan, joka on seminaarissa Kinshasassa Lubumbashista ja Azizin kanssa syömässä kaupungin parhaimmaksi kehutussa rapuravintolassa, Le Roi du Cosassa. Ravut oli hyviä, kana pehmeää ja olut kylmää. Aziz löysi jonkun otuksen kanan joukosta. Minä olin tunnistavani sen torakan poikaseksi, Aziz veikkasi sitä koppakuoriaseksi. Mitä ilmeisimmin se oli ruuanlaiton yhteydessä sen varran pehmennyt, ettei asiasta päästy yksimielisyyteen. Esittelin eläimen tarjoilijalle, joka oli ymmällään joko siitä että mainitsin asiasta tai siitä pieneläin oli muhennoksen joukossa. Tarjoilija toki haki pyynnöstä paikalle ravintolapäällikön, jolta tiedustelin josko annoksesta ei tarvitsisi maksaa vai oliko eläin tarkoitettu annokseen. Kaveri tarjosi vastineeksi, että ottaisimme sumpit. Alennusta ei tullut eikä kahveja juotu. Maha on edelleen ihan oivassa kunnossa. Kaijan mukaan tilanteeseen suhtautuu Afrikassa kolmella tavalla. Ensimmäisellä tasolla lopettaa annoksen syömisen välittömästi, toisella siirtää elukan sivuun ja jatkaa syömistä, kolmannella syö elukan. Taidan olla tuolla toisella tasolla.

Tennisuutisia. Pelasin Kongon hallitsevaa naisten mestaria vastaan. Hävisin ensimmäisen erän 6-4 ja johdin toista 3-2, kun piti lopettaa, onneksi. Sen verran koville otti. Hyvää oppia yhtä kaikki.

Papa Jean halusi aamulla rahaa pään kuvaamiseen. Ajattelin, että tää on taas näitä rahanpummausjuttuja. Muistin kuitenkin Vidarin kertoneen, että Jean ryöstettiin ja pahoinpideltiin viikko sitten sunnuntaina, kun hän oli keskellä päivää ostamassa polttoainetta talon generaattoriin. Ryöstön jälkeen hänet oli vapautettu kaupungin toisella laidalla YK rakennuksen lähellä, josta Vidar oli Papan noutanut ja vienyt sairaalaan tutkittavaksi. Nyt hänen piti siis päästä jatkotutkimuksiin. Tosin Vidar mainitsi Jeanin pään kuvatun jo ensimmäisellä kerralla ja hänen maksaneen kulut. Annoin kuitenkin rahat, toivottavasti hän tosiaan käy kuvattavana.

Iltaisin tulee vastaan mitä erikoisemmilla ajovaloilla varustettuja autoja. Eilen tuli taas yksisilmäinen, jossa oli asennettu sumuvalo keskelle puskuria. Pääasia, että on joku tuikku. Aika paljon öisin tulee vastaan pimeitä autoja ja keskelle tielle pysähtyneitä autoja. Tarkkana saa suhata, ettei törmää mihinkään.

Kadut Kinshasan on tyhjiä ja suoria

Paluu Kinshasaan oli jotenkin yllättävän rauhallinen. Shadrack väitti minun tottuneen olosuhteisiin. Mene ja tiedä. Totuus on kuitenkin se, että Kongon suurin vakuutusyhtiö SONAS on yht´äkkiä saanut oivan liiketoiminta-ajatuksen. Hallituksen tuella on kaikilta autoilta alettu vaatia voimassa olevaa paikallista liikennevakuutusta. Seuraus on suht´ selvä. Tien päällä näkyy noin puolet normaalista automäärästä, tosin sekin riittää aiheuttamaan keskimääräisen tai pienimuotoisen kaaoksen. SONAS jahtaa myös YK:n autoja, vaikka hallitus on niiden osalta aiemmin sopinut poikkeuksesta. Mielenkiintoinen tilanne. Saas nähdä päädytäänkö samaan ratkaisuun kuin osan valtiolta vuokrattujen kiinteistöjen kanssa. YK maksaa vuokran ja perii rahat takaisin. Laskuja hallitus tosin ei ole maksanut. Nooh, on niitä ilmaisiakin alueita tahtoo vain olla ettei ne kelpaa MONUC:lle.

SONAS on saanut kyseenalaista julkisuutta sillä, ettei se ole vieläkään maksanut keväisen Goman lento-onnettomuuden uhreille frangiakaan. Mahtaako syynä olla, että vakuutusyhtiön omistaa turman lentoyhtiö. Hyvä Hewa Bora!

Jotenkin on tämä rauhanrakennus Afrikassa alkanut tuntua melkoisen epätoivoiselta puuhalta. Minun arvostukseni Ahtisaaren saavutuksiin on noussut rutkasti. Täällä on monenlaista sovittelijaa nähty ja rähinät senkun jatkuvat. Taitaa olla niinkuin sanotaan, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Aikamoisen ihmeteon Ahtisaari Namibiassa teki, eipä ole moista näillä main sen koommin nähty. Ainakaan YK:n tekemänä. Martti voisi vielä sen verran tehdä, että hoitaisi rauhan Kongoon, jos nyt muilta kiireiltä ehtii.

Olen nyt sitten hylännyt YK:n tarjoaman jatkosopimuksen ja edessä on paluu hyiseen Suomeen, joulukuun alussa tai marraskuun lopussa. Paluu riippuu siitä, miten hyvin pääsen eroon kaikesta kontollani olevasta YK:n omaisuudesta. Auton tosin sain laitatettua kuntoon Fredin avustuksella ilman sen erityisempää hässäkkää. Tulevat hommat on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän sitä jotain löydy. Talonrakennusprojektissa pitäisi ainakin jotain puuhaa riittää, vaikkei siinä ilmeisesti paljon paikkatietoalan ammattitaidosta apua ole.

Seksiä, valheita ja videonauhaa

Monuc:n kuljetusosaston entinen työntekijäkin tuomittiin eilen linnaan. Ranskalainen Didier Bourget pidätettiin Interpolin toimesta Gomassa v. 2004. Hän sai 9 vuotta vankeutta nuorten tyttöjen raiskaamisesta. Kun asiasta tuli juttua lounaspöydässä, aika moni hänet tunsi ja tiesi tapauksesta. Kertoivat Didierin valmistelleen seksivideota ja mitä ilmeisemmin ei pelkästään valmistellut vaan tutkijat löysivät läjäpäin videomateriaalia. Didier oli ilmeisesti ladannut materiaalia nettiin, mitä kautta Interpol pääsi hänen jäljille. Saman tien puheet kääntyivät Buniaan, jossa YK:n sotilaat antavat ruokaa seksin vastineeksi. Näitä väitteitä ei tietenkään ole todennettu, kuten ei nigerialaisten raiskauksia Keski-Afrikan tasavallassa. Arvioiden mukaan Kongossa tapahtuu vuosittain kymmeniä tuhansia raikauksia.

Yleisesti ottaen huolestuttava piirre YK:n suhteen on se, että kun joukkoja tarjoaa ainoastaan kehitysmaat, ulkomaan valuutan toivossa, on seurauksena myös korruptiota ja mustan pörssin kauppaa. Ainakin eri mittakaavassa kuin länsimaissa. Länsimainen moraalikäsitys vaikuttaa olevan aika lailla erilainen kuin esim. Pakistanissa, Bangladeshissa tai Togossa. Olisi mielenkiintoista tietää olisiko monien moraalisesti epäilyttävien tapausten määrä pienempi, jos joukkoja olisi enemmän länsimaista? Tietty tilaisuus tekee varkaan oli kotimaa sitten Suomi tai Surinam. Niin ja tuo ensin mainittu kaverikin on ranskalainen.

Paljon näitä huhuja liikkuu. Viime kuussa meillä julkaistiin vihjesysteemi, johon voi nimettömänä laittaa paljastuksia YK:n työntekijöiden tekemisistä. Arveluttava metodi. Kun ottaa huomioon paikallisesti pienet piirit ja tulehtuneet henkilökemiat tuota systeemiä tullaan varmasti käyttämään, jotta päästään tietyistä kollegoista eroon. Seurauksena saattaa olla, että YK tulee maksamaan jälkikäteen huomattavia korvauksia laittomista irtisanomisista.

Huomenna lomalle Suomeen. Pitkästä aikaa. Erittäin mukava päästä syksyiseen Suomeen. Täällä on sää alkanut nopeasti muuttua kuumemmaksi, joitain sateitakin on jo ropistellut. Lomalla tiedossa rosvopaistin ja loimulohen laittoa mökillä. Kotosalla lupailin laittaa Päiville ruuat valmiiksi joka päivä. Siinähän sitä ohjelmaa. Vieläköhän siellä on moottoripyörällä pääsee päristelemään? Seuraavan kerran Kongon turinoita neljän viikon kuluttua.

Kongo-Egypti 0-1

Viime viikon loppupuoli meni sitten Goma:ssa. Viimeinen panokseni MONUC:n insinööriosastolle oli Goman lentokentän laavan poistomahdollisuuksien evaluointi. Ranskalainen tulivuoritukija piti erinomaisen hyvän esityksen Nyiragongon tuklivuoren erityispiireistä. Äärimmäisen kiehtovaa tavata kaveri,joka on täydellisen innoissaan asiastaan ja on ulosanniltaan normaalista tutkijakaartista poikkeavan pätevä. Nyiragongon tulivuori repesi reunasta 2002 ja laavaa valui noin 500 000 kuutioita lentokentälle. Sitä nyt sitten mietitään olisiko se syytä poistaa vai ei. Launtaina Uruguailaiset tarjosivat GIS porukalle yksityisen jokiristeilyn ja tutustumisen heidän vapaaehtoishankkeeseen, kouluun pikkukylässä Kinshasan pohjoispuolella. Aurinko paistoi ja musiikki soi. Sunnuntaille Norra hommasi liput futismatsiin Kongo vs. Egypti Maailman Cup:n karsintaotteluun. Aikamoista touhua, sisäänpääsy stadionille tapahtui ryntäämällä. Aidan toisella puolella järjestysmiehet ja poliisit pamputtivat katsojat. Jotenkin se vaikutti epäloogiselta, mutta ehkäpä se tehdään varmuuden vuoksi. Itse en saanut osumia. Tuntia ennen matsia stadioni oli ruuhkaan asti ylitsevuotavan täynnä, ei paikkalippuja ja halvimmilla paikoilla istutaan betoniportailla. Sinne sitä vaan sitten itseni änkesin, paikallisoppaani Norran paikallistuntemusta hyväksikäyttäen. 90 000 Kongon kannattajaa piti korvia särkevää meteliä yllä koko matsin ajan, paitsi kun Egypti teki ainokaisensa. Kongo oli kaiken kaikkiaan kentällä aktiivisempi ja loi hyviä maalipaikkoja, mutta niin vaan Afrikan mestarit vei pisteet Kairoon. Hupaisaa, että muut katsojat pitivät minua egyptiläisenä. Pelin jälkeen tiputin Norran Lembaan, matkalla saimme tuta pientä ymmärtämättömyyttä YK:n toimintaa kohtaan, ei mitään sen ihmeempää. Illalla kerkesin vielä pizzalle Kinshasan suomalaisyhdyskunnan eli Leenan ja Katrin kanssa. Uusi vt. Insinööripomo on maisemissa ja minä olen takaisin omissa hommissa. Hyvä näin.