Muutamia sattumuksia

Kapinajohtaja, parlamentaarikko, miljonääri ja liikemies Jean-Pierre Bemba pidätettiin Brysselissä. Kinshasassa odotettiin kunnon mellakkaa. Bemban kannattaja organisoivat rauhankulkueen johtajansa tukemiseen. Kunnon kahakkaa pelättiin. Kaikki meni kuitenkin odotettua paremmin ja rähinöinti rajoittui autorenkaiden polttamiseen ja muuhun vastaavaan.

Sadekauden pitäisi nyt olla ohi. Paikalliset ovat kertoneet, että sadekausi loppuu 16 toukokuuta. Vieläkin on tosin sadellut, mutta lämpötila on menossa parempaan suuntaan eli kylmemmäksi.

Insinääriosasto sai Goma:ssa työtilauksen HIV/AIDS-koulutus yksiköltä. Kymmenen puista penistä kondomin käytön demonstrointiin. Työtilauksen liitteenä oli piirros, josta oli kivekset rustittu yli. Kaikenlaista.

Tänään tapasin insinöörin paikallisesta sähköyhtiöstä. ADB antaa rahaa sähkölinjan rakentamiseen Ugandasta Itä-Kongoon. Kaveri oli selvinnyt Goman lento-onnettomuudesta hengissä. Hänen työkaveri ei.

Salongan kansallispuistossa saksalaisopiskelija lähti viikko sitten tutkimaan Bonobojen pesimäalueita mukanaan opas, GPS ja Kompassi. Vastoin ohjeita hän jätti oppaan ja lähti itsekseen takaisin kohti leiriä. Ei ole tyttöä näkynyt sen koommin. Tulee mieleen kannibaalitarinat sekä Stanley retkiltä että rauhanturvaajista, jotka on löytyneet ilman sydäntä, maksaa ja munuaisia. Toivottavasti tyttö on turvassa ystävällismielisen heimon luona, jotenkin epäilen ettei näin ole.

Brindisi Kinshasa all night long

YK:lla on logistiikkakeskus Etelä-Italiassa Brindisissä. Mukava hiljainen pikkukaupunki Adrian meren rannalla. Osana logistiikkakeskusta on koulutuskeskus, joka järjesti viime viikolla Google Earth Server koulutuksen. Koulutus oli erinomaisen hyvä, Mike Googlelta opetti ja demosi Google Earth Serverin saloja. Erittäin mukava päästä Kinshasasta pois ja ennen kaikkea mukava saada kunnon ruokaa ja viinejä vaihteeksi. Istuskelu ulkona terassilla espressokupposen kanssa oli kerta kaikkiaan vapauttava kokemus. Painoa tuli 3 kiloa lisää, sovittiin että ensi kerralla pyritään 5 kiloon.

Paluumatkalla poikettiin Shadrackin kanssa Roomassa. Pari tuntia kävelyä sateisessa keskustassa ja junalla takaisin lentokentälle. Sama Brysselissä. Paitsi, että Brysselissä meille tarjottiin tervetullut lisävuorokausi lentokenttähotellissa.

Kinshasassa sama kaaos ja totuttu rankkasade otti vastaan. Nyt alkaa olla aika kuivan kauden tulla, jota olen odotellut jo pari kuukautta. Kuulemma ensi viikolla se alkaa, silloin pitäisi lämpötilan laskea alle kolmenkymmenen eli lenkkikelit siis.

Italiassa testasin Garmin Forerunneria parilla juoksulenkillä. Pätevä peli. Enään ei tarvitse mittailla lenkkien pituuksia kartalta. Masiinaa kertoo nopeudet ja sykkeet koko lenkin ajalta. Tuskinpa se auttaa parempaan maratonaikaan, mutta onpa ainakin jotain ihmeteltävää lenkin aikana.

Ylihuomenna matka jatkuu Entebbeen Ugandaan. Pidetään strategiapalaveria tiimipäälliköiden kanssa lauantaina. Siitä sitten takaisin Kinshasaan ja ensi viikon torstaina kohti kotia.

Coiffeur mixte

Alkoi olla hiustenkin puolesta aikasen kuuma ja hippimäinen olo, joten päätin kokeilla paikallista parturia. Kuulin Ranskan opettajalta, että joku toisen kurssin oppilaista oli käynyt parturissa Kintamobossa ja oli tyytyväinen tulokseen. Onnistuin paikallistamaan yhden säällisen näköisen parturi-kampaamon kotimatkan varrella. No eipä siinä sitten kun lounastauolla auton rattiin ja kohti Kintamboa. Parturissa kaveri kysyi millaisen leikkauksen haluan ja sanoin normaaliin tyyliin melko lyhyt, mutta kun ei tullut siinä sitten just mieleen mikä on melko ranskaksi niin taisin sanoa erittäin lyhyt. Sitäpaitsi se erittäin lyhyt täällä on hieman eri asia kuin Suomessa. Olin jo loppuvaiheessa aika tyytyväinen tulokseen, mutta parturi nappasi koneen käteen ja lipaisi loputkin pois ennen kuin kerkesin kissaa sanoa.

Tässä kuva ennen parturia



Ja tässä jälkeen



Tulos oli aika vakuuttava. Paikalliset olivat innoissaan muodonmuutoksesta, sillä hiustyylini on hyvin lähellä samaa jota kaikki paikalliset miehet käyttää. Hauska juttu, että osalla ihmisistä on ollut vaikeuksia tunnistaa minua. Itsellä on jotenkin venäläis/armeijamainen olo. Tosin olen kuullut, että näytän paljon nuoremmalta. En tiedä onko se nyt niin hyvä asia. Pääasia, että on hiukset.

Hutu vai Tutsi ?

Puoli vuotta elämää Kongossa on takana, hip hurraa. Kaiken kaikkiaan positiivinen ja avartava ajanjakso. Ei voi sanoa, että aika olisi mennyt kuin siivillä. Ei tosiaan, on kyllä tullut aika pitkäksi väliin jopa liiankin kanssa. Tietty tenniksen ja nyttemmin myös squashin pelaaminen on tuonut sisältönsä vapaa-aikaan eikä vapaa-aika sinänsä olekaan ollut ongelma. Enämpi tuo turhautuminen on ollut työperäistä. Tahtoo YK:n ja Afrikan tapa ja etenkin tahti olla hieman erilainen mihin olen tottunut. Mitään ei voi kuvitella saavansa aikaiseksi muutamassa viikossa. Kaikkeen vähänkin isompaan menee kuukausia. No tähän olen nyt sitten saanut tottua. Kärsivällisyys ja asioiden jatkuva eteenpäin potkiminen ovat näillä mannuilla arvossaan. Niinpä olen päättänyt jatkaa vielä seuraavat 6 kk.

Olen viime aikoina pohtinut luokiteltaisiinko minut Hutuksi vai Tutsiksi. Nämä ns. heimot oli belgialaisten pastorien keksintö, jotta saivat itselleen sopivan paikallisen yläluokan (tutsit) itsensä ja tavallisen kansan (hutut) väliin suorittamaan vallaankäyttöön liittyviä käytännön tehtäviä. Karkea jako tehtiin siten, että jos oli iso terävä nenä, pituutta runsaasti ja yli kymmenen lehmää sai tutsin paperit ja jos puolestaan lyhyen läntä sekä lättä nenä ja alle kymmenen lehmää oli sitten saava hutun paperit. Nenän ja ihmisen pituus oli tuolloinkin eurooppalainen kauneusihanne eli pitkä ja komea nenäinen ihminen oli kait sitten jotenkin mukavampi kristityn silmälle kuin lyhyt ja lättänenäinen. On sitä maailman sivu ollut monenlaista Raamatun tulkitsijaa. Ai niin, yksi myöhemmin huomattu tekijä on pierutauti eli laktoosi-intoleranssi. Sinänsä ei mitenkään yllättävää mutta hutuilla on useimmin maitosokerin kanssa ongelmaa ja tutseilla ei.

Eli itsenäni kun mietin, niin olen suht' pitkä, nenä on tosin melko lättänä eikä mulla ole lehmiä. Tosin, jos suvun historiaa katsotaan niin meillä on kyllä isän puolelta ollut lehmiä, syntymiseni aikaan muistaakseni yli kymmenen. Lisäksi äidillä on tosi hieno nenä. Eli vanhempani voisivat hyvinkin olla tutseja. Olisi perin mukava kuulla Belgian papin tuomio asiaan. Viime aikoina on muuten laktoosin hajottaminen ollut työn ja tuskan takana. Mikä taas viitta hutu-juuriin.

Niin tai näin, eipä sillä juuri merkitystä ole, kait. Täällä sillä on, vihamielisyydet Hutujen ja Tutsien välillä senkun jatkuvat. On se kumma juttu, hyvin keinotekoinen ja ulkosyntyinen jaottelu on alkanut elää omaa elämäänsä tuhoisalla tavalla.