Seksiä, valheita ja videonauhaa

Monuc:n kuljetusosaston entinen työntekijäkin tuomittiin eilen linnaan. Ranskalainen Didier Bourget pidätettiin Interpolin toimesta Gomassa v. 2004. Hän sai 9 vuotta vankeutta nuorten tyttöjen raiskaamisesta. Kun asiasta tuli juttua lounaspöydässä, aika moni hänet tunsi ja tiesi tapauksesta. Kertoivat Didierin valmistelleen seksivideota ja mitä ilmeisemmin ei pelkästään valmistellut vaan tutkijat löysivät läjäpäin videomateriaalia. Didier oli ilmeisesti ladannut materiaalia nettiin, mitä kautta Interpol pääsi hänen jäljille. Saman tien puheet kääntyivät Buniaan, jossa YK:n sotilaat antavat ruokaa seksin vastineeksi. Näitä väitteitä ei tietenkään ole todennettu, kuten ei nigerialaisten raiskauksia Keski-Afrikan tasavallassa. Arvioiden mukaan Kongossa tapahtuu vuosittain kymmeniä tuhansia raikauksia.

Yleisesti ottaen huolestuttava piirre YK:n suhteen on se, että kun joukkoja tarjoaa ainoastaan kehitysmaat, ulkomaan valuutan toivossa, on seurauksena myös korruptiota ja mustan pörssin kauppaa. Ainakin eri mittakaavassa kuin länsimaissa. Länsimainen moraalikäsitys vaikuttaa olevan aika lailla erilainen kuin esim. Pakistanissa, Bangladeshissa tai Togossa. Olisi mielenkiintoista tietää olisiko monien moraalisesti epäilyttävien tapausten määrä pienempi, jos joukkoja olisi enemmän länsimaista? Tietty tilaisuus tekee varkaan oli kotimaa sitten Suomi tai Surinam. Niin ja tuo ensin mainittu kaverikin on ranskalainen.

Paljon näitä huhuja liikkuu. Viime kuussa meillä julkaistiin vihjesysteemi, johon voi nimettömänä laittaa paljastuksia YK:n työntekijöiden tekemisistä. Arveluttava metodi. Kun ottaa huomioon paikallisesti pienet piirit ja tulehtuneet henkilökemiat tuota systeemiä tullaan varmasti käyttämään, jotta päästään tietyistä kollegoista eroon. Seurauksena saattaa olla, että YK tulee maksamaan jälkikäteen huomattavia korvauksia laittomista irtisanomisista.

Huomenna lomalle Suomeen. Pitkästä aikaa. Erittäin mukava päästä syksyiseen Suomeen. Täällä on sää alkanut nopeasti muuttua kuumemmaksi, joitain sateitakin on jo ropistellut. Lomalla tiedossa rosvopaistin ja loimulohen laittoa mökillä. Kotosalla lupailin laittaa Päiville ruuat valmiiksi joka päivä. Siinähän sitä ohjelmaa. Vieläköhän siellä on moottoripyörällä pääsee päristelemään? Seuraavan kerran Kongon turinoita neljän viikon kuluttua.

Kongo-Egypti 0-1

Viime viikon loppupuoli meni sitten Goma:ssa. Viimeinen panokseni MONUC:n insinööriosastolle oli Goman lentokentän laavan poistomahdollisuuksien evaluointi. Ranskalainen tulivuoritukija piti erinomaisen hyvän esityksen Nyiragongon tuklivuoren erityispiireistä. Äärimmäisen kiehtovaa tavata kaveri,joka on täydellisen innoissaan asiastaan ja on ulosanniltaan normaalista tutkijakaartista poikkeavan pätevä. Nyiragongon tulivuori repesi reunasta 2002 ja laavaa valui noin 500 000 kuutioita lentokentälle. Sitä nyt sitten mietitään olisiko se syytä poistaa vai ei. Launtaina Uruguailaiset tarjosivat GIS porukalle yksityisen jokiristeilyn ja tutustumisen heidän vapaaehtoishankkeeseen, kouluun pikkukylässä Kinshasan pohjoispuolella. Aurinko paistoi ja musiikki soi. Sunnuntaille Norra hommasi liput futismatsiin Kongo vs. Egypti Maailman Cup:n karsintaotteluun. Aikamoista touhua, sisäänpääsy stadionille tapahtui ryntäämällä. Aidan toisella puolella järjestysmiehet ja poliisit pamputtivat katsojat. Jotenkin se vaikutti epäloogiselta, mutta ehkäpä se tehdään varmuuden vuoksi. Itse en saanut osumia. Tuntia ennen matsia stadioni oli ruuhkaan asti ylitsevuotavan täynnä, ei paikkalippuja ja halvimmilla paikoilla istutaan betoniportailla. Sinne sitä vaan sitten itseni änkesin, paikallisoppaani Norran paikallistuntemusta hyväksikäyttäen. 90 000 Kongon kannattajaa piti korvia särkevää meteliä yllä koko matsin ajan, paitsi kun Egypti teki ainokaisensa. Kongo oli kaiken kaikkiaan kentällä aktiivisempi ja loi hyviä maalipaikkoja, mutta niin vaan Afrikan mestarit vei pisteet Kairoon. Hupaisaa, että muut katsojat pitivät minua egyptiläisenä. Pelin jälkeen tiputin Norran Lembaan, matkalla saimme tuta pientä ymmärtämättömyyttä YK:n toimintaa kohtaan, ei mitään sen ihmeempää. Illalla kerkesin vielä pizzalle Kinshasan suomalaisyhdyskunnan eli Leenan ja Katrin kanssa. Uusi vt. Insinööripomo on maisemissa ja minä olen takaisin omissa hommissa. Hyvä näin.

Kansanmurhan jalanjäljillä

Edellisen viikonlopun työmatka itään oli perin onnistunut. Ainuttakaan lentoa ei peruttu ja muutenkin matka sujui hienosti. Aloitin Gomasta, joka on edelleen sama lavan peittämä ruuhkainen kaupunkipahainen. Gomasta ei ole tosiaankaan pitkä matka Ruandan rajalle. Raja on itse asiassa Gomassa. Hotellilta oli vain pari sataa metriä Gisenyiin, joka onkin sitten melkein kuin eri planeetalta. Rantaa, hotelleja, ravintoloita ja rela meininki. Ei tosin jääty siihen sen enempää vaan matka jatkui yli kukkuloiden aina Kigaliin asti. Tie on suht hyvässä kunnossa ja 150 km:n matka taittuu reiluun pariin tuntiin. Maisemat Ruandassa on vehreät ja Kongosta poiketen maata viljellään ahkerasti. Kigali on siisti, vauras ja kaikenpuolin Kinshasan vastakohta. 14 vuoden takaisesta kansanmurhasta ei pahemmin näy jälkiä. Keskustan läheisyydestä löytyy kansanmurhan muistomerkki, joka on vaikuttavasti rakennettu 250 000 uhrin hautapaikan viereen. Hotelli Ruandassa elokuvan tapahtumapaikka - Hotel des Mille Collines on edelleen toiminnassa ja uima-allaskin näytti olevan kovassa käytössä. Kongoon ja etenkin Kinshasaan verrattuna ruandalaiset vaikuttavat rennommilta ja vähemmän agressiivisilta. Turvallisuustilanne Ruandassa ja etenkin Kigalissa näytti olevan hyvällä tolalla.

Kigalin jälkeen matka jatkui Beniin, josta ajettiin Virungan kansallispuiston halki, Rawenzori-vuoristoa sivuten Kasindiin. Hieman jää harmittamaan, etten 20 km lähemmäksi Mt. Stanleytä päässyt. Virungassa silmä lepää - tiheää viidakkoa, jokia ja pikku kyliä siellä täällä. Kasindissa tarkastin siltatyömaan. Hyvältä vaikutti. Pieni ongelma työmaalla, kun kongolaisinsinöörin mielestä heidän ei tarvitse yhdistää siltaa Ugandan puolen tieverkkoon. Omituinen ajatusrakennelma. Onnistuimme kuitenkin vakuuttamaan, että sillan liittäminen tieverkkoon edesauttaa sillan alkuperäistä funktiota.

Paluumatkalla poikkesin Buniassa, tapasin australialaistuneen suomalaisen - Tapani Ahon. Tapani ei paljon suomea virka, sitäkin enemmän englantia australialaisella aksentilla.