Insinööriosaston arkea

Kuten jo aiemmin olen maininnut insinööriosasto on henkilömäärältään Kongon YK:n mission suurin, yli 2500 henkilöä. Suurin osa eli yli 2000 on ns. päiväläisiä eli paikallisia, jotka työskentelevät periaatteessa ilman työsopimusta päiväpalkalla. Suurin osa heistä on kiinteistön hallinnassa eli siivoojia ja rakennusmiehiä. Puhtaita rakennusprojekteja ei ole aivan niin paljon kuin luulisi toki niitäkin piisaa. Suurin osa rakentamisesta on konttien tai esivalmistettujen rakennusten pystyttämistä, toki joitain rakennuksia tehdään ihan perinteisesti tiilestä. Mielenkiintoinen lisä kiinteistön hallintaan on vuokrasopimukset. Vaikka hankintaosasto solmii sopimukset ne on silti insinööriosaston vastuulla ja budjetissa. Joten herra isonherrankin lukaali on meidän piikissä ja sehän on tietty tuottanut ainakin parille edeltäjälleni ongelmia.

Insinööriosaston generaattoriyksikkö tuottaa joko ainoastaan tai varaenergiana sähkön kaikille vuokratuille tai lainatuille kiinteistöille. Siis kaikille ja joka puolilla Kongoa. Yli 1000 generaattoria pärrää yötä päivää lähes sadalla paikkakunnalla tuottaen kylmyyttä ja sähköä pelottomille rauhanturvaajille.

Ei ihan heti tulisi mieleen, mutta puhdas vesi on sähkön ohella meidän suosikkituotteita. Parisen kymmentä veden puhdistamoa ja kymmenkunta pullotuslinjaa tuottaa niin hyvää vettä, että sitä myydään jopa ulkopuolisille. Jokainen on oikeutettu yhteen 1,5 l pulloon vettä per arkipäivä. Tosin osa sotilaspuolesta on omavaraisia eli heille ei tätä etua suoda.

Meinasi ihan unohtua, että vastaamme myös kymmenkunnan lentokentän kiitoradan kunnosta eli siis että koneet ja kopterit voivat laskeutua ja lähteä turvallisesti.

Resurssit on aina vähissä. Prioriteetit ei kovin selkeitä. Yhtenä päivän pääkonttorin genraattori on tärkein, toisena Goman toimistot ja kolmantena Bukavun veden tuotanto. Ja kaiken päälle kaikkien ihmisten yksityselämä ja ura. On tässä monelaista. Niin ja sementtikin on vähissä.

Jumissa Kongossa

Kinshasan kuiva kausi on parhaimmillaan. Päivät on mukavan vilpoisia, ei hiosta eikä sada. Viime viikolla kävin San Diegossa ESRI:n kesäpeijaisissa, ilmat oli ilman muuta lämpimämmät ja aurinkoisemmat kuin päiväntasaajan toisella puolella. Konferenssi noudatti perinteistä kaavaa eli ei mitään yllättävää. Mukava nähdä vanhoja tuttuja. Huima kasvu on tapahtunut 15 vuodessa muutaman tuhannen hauskanpitokokouksesta noin 15 000 ammattilaisen tapahtumaksi.

San Diegosta jäi käsiin Klein:n täyshiilikuitu maantiepyörä, kuljetuslaatikko ja harjoitusvastus. Täällä ei voi noin vain lähteä pyöräilemään. joten harjoitusvastus on paikallaan. Vähän, itse asiassa aika paljon, epäilin tokkopa pyörä tänne tulee. Niin vaan se linjalle putkahti. Altaan vierellä on jo ensimmäiset testit ajettu ja hyväksi todettu.

Paluun jälkeisenä päivänä odotti karu arki. Pomo peruutti lomat kuukaudella. Pomo kun on huolissaan Insinööriosaston managementin tasosta, kun viime vuoden tilintarkastajat ja ensi vuoden budjetointi käy kuumimmillaan. Eli ei sitten tällä viikolla kotiin, paremmalla onnella sitten syyskuun puolivälissä. Pomo yritti saada ymmärrystä sillä että häneltä on peruttu viisi kertaa ja kauhea työpaine ajaa hänet työskentelemään aamuviiteen. Ei saanut ymmärrystä. Jos hän haluaa aamuviideltä perehtyä YK:n mission ongelmiin kuten onko sisäisen muistion sisennys riittävä niin siitä vaan, mutta ei sillä työnsankarin viittaa saa. Olen ottanut nyt sen tavan, että en vahingossakaan korjaa osastolta lähtevien muistioiden muotoilua. Turhaa sitä kaksi samaa hommaa tekee ja minä nyt kuitenkin pidän nukkumisesta.

Nukkumisesta puheen ollen olemme vakuuttuneita, että tässä talossa on kummituksia.Teoriamme on, että Mobutun aikaan tässä talossa on tapahtunut jotain joka kummituksia on jäänyt kaivelemaan. Vai olisikohan tämä nyt kuitenkin jotain muuta.

Ei kait tässä sen kummempaa. Mieli tekisi lähteä Kongoa katsomaan, nyt kun olisi oikein syytä mennä tarkastamaan projekteja. Ei vaan oikein jaksa näiden meidän lentojen kanssa kun niistä ei ikinä tiedä.