Rock'n roll, blues and jazz

Vaikuttaa vahvasti siltä, ettei uusilla pomoilla ole oikein intoa keskittyä Kongon poliittisen tilanteen vakauttamiseen. Sen sijaan aikaa riittää YK:n työntekijöiden auton käytön ja vakanssien kontrollointiin. Autoillahan saa ajaa päivässä 100 km, mikäli se ylittyy on päivän aikana ajetusta koko kilometrimäärästä maksettava 10 senttiä per kilometri. Pääsin itsekin listalle, lasku 12,35 dollaria. Kuittasin se maastotutkimuksien nimiin. Tuotakin huolestuttavampaa on nopeuksien tarkkailu, meillähän on nopeusrajoitukset 40 km/h kaupungissa ja 60 km/h kaupungin ulkopuolella. Autossa oleva järjestelmä alkaa varoittaa kun nopeus ylittää 69 km/h. Luotettavat lähteet kertovat, että ajonopeuslokien tehotarkkailu on alkanut ja loki-tietojen perusteella on sakkona alettu jakaa 1-12 viikon ajokieltoa. Pahoin pelkään, että korttini on löysissä kantimissa, sillä nopeuteni varsinkin iltaisin ei aina ole pysynyt sallituissa rajoissa. Vaikka Päivin kanssa mentiin aika haipakkaa lentokentälle en usko että päihitin Entebbessä tehtyä tulosta 145 km/h, aika moista rock'n rollia näihin olosuhteisiin.

Suurin osa osastopäällikköistä on täällä hetkellä sijaisia yleensä oman toimen ohessa. Näin myös meidän osastolla. Jostain kumman syystä uusi erityisedustaja on hylännyt toimeen valitun henkilön kahdesti. Eli nyt sitten käy niin että tehtävään valittu DI nyk. apulaisosastopäällikkö lähtee ja paikalle jää filosofian maisteri otona. Ei tässäkään ole mitään järkeä varsinkin kun se maisteri olen minä. Suruhan tässä tulee puseroon, kun herrat jotka minut tänne houkutteli jättävät nämä maisemat ja kaiken kukkuraksi omat hommansa meikäläisen harteille.

Kinshasa Jazz festivaali oli perjantaina eli juhannusaattona. Kerkesinpä sinne minäkin, tosin aika loppuvaiheessa. Nyt kun noista festarihinnoista on ollut pulinaa, vertailuna mainittakoon että hinta oli 5 dollaria. Ei toisin ollut mitään VIP telttoja tai muuta vastaavaa hilipatihippaa. Etnoruokaa, täkäläistä siis ja olutta sen sijaan oli useammastakin kojusta myynnissä eli sen suhteen tuttu meininki. Keskustasta oli aidattu yksi katu ja soitto raikasi puolille öin. Joskus kymmenen aikaan oli ollut ilotulitus, josta minulle tuli varoitusviesti (ts. ei vaaraa viesti) MONUC:n Securityltä noin yhden aikaan yöllä. Varmaan jotkut oli soittaneet hädissään, että nyt se kalabaliikki taas alkaa ja siitä sitten kesti vain muutama tunti, että saimme viestin ko. räiskinnän vaarattomuudesta. Kriisiviestinnässä on vielä kehittämisen varaa.

Talvea odotellessa

No niin. Lomat on taas kerran ohi ja paluu Kinshasaan tapahtui pari päivää sitten. Ilmat on mukavan syksyiset. Ihmiset niiskuttavat ja kulkevat villapaidat päällä, valittelevat talven tuloa. Ilmat on kuitenkin kuin Suomessa parhaaseen kesäaikaan. Yöllä saattaa lämpötila laskea jopa alle 20 ja päivällä nousta yli 25 astetta eli mitä parhaat kelit. Aurinkoa ei paljon ole näkynyt, taivas on tasaisen harmaa.

Kinshasassa poliittinen tilanne vaikuttaa rauhalliselta, lännessä ja idässä sen sijaan ei. Vaikuttaa vahvasti, ettei ainakaan YK saa tilannetta selvitettyä. Työhommat jatkuvat samaa rataa, tuotetaan karttoja ja niin pois päin. Serverit ronaa ja erään amerikkalaisen GIS softa valmistajan tuotteet aiheuttavat ongelmia, monellakin tasolla. Taitaa olla rahasta puutetta kun pitää puuttua yksittäisen asiakkaan sisäisiin asioihin. New Yorkin herrat on huolissaan mitä täällä viidakossa oikein puuhataan, mutta ei niin huolissaan, että vaivautuisivat olemaan yhteydessä. No New Yorkin herrat ei ole kovin hyvässä huudossa näillä tantereilla.

Olen viime aikoina kahlannut läpi Romeo Dallairen kirjaa Ruandan kansanmurhata ja pahasti siitä käy ilmi miten heikossa kantimissa nämä operaatiot on. Dallaire käy erinomaisesti läpi sekä Ruandan YK-mission epäonnistumisen että sen taustat. Pahaa jälkeä syntyi, uskomatonta että tuollaisen epäonnistumisen jälkeen ainakin osittain vastuussa olleet henkilöt kuten Kofi Annan porskuttivat uralla eteenpäin. Kofistahan tuli sittemmin YK:n pääsihteeri. Pelottavaa huomata, että elementit joita Dallaire kritisoi on edelleen havaittavissa missiossa, ainakin täällä. On tietysti selvää, että YK:n rauhanturvaoperaatiot tai jotain sen kaltaista maapallolla tarvitaan, mutta miten se tulisi toteuttaa ja kenen toimesta on monimutkainen kysymys. Tähän ei liene kenellään vastausta.

Kovasti täällä henkilöstö vaihtuu. Pomo on lähdössä Afganistaniin toisen YK organisaation palvelukseen, pomon pomo pyrkii myös pois toiseen missioon, pomon sijainen on myös saanut tarpeekseen ja siirtyy takaisin yksityiselle sektorille. Näistä yläspäin onkin sitten uusia veijareita, jotka odottavat tuodakseen vanhat kaverit takaisin remmiin. Näin se käy.