Tuoreita Leca-harkkoja ja uupuneita Mersuja

Katselin eilen ihmeissäni, kun paikalliset rakennusmiehet valmistivat sementtiharkkoja. Sementtiä, vähän vettä ja joen pohjasta otettua hiekkaa sekoitettiin asfaltilla, laitettiin muottiin ja kaadettiin aurinkoon kuivumaan. Kätevää. Kaikki rakennukset on tehty tähän tyyliin tehdyistä harkoista. Joen varrella näkee pienyritystoimintaa, yhdessä kohtaa kaverit kaivaa hiekkaa joenpohjasta, joka siirretään tien varteen kuorma-autoilla. Joen varressa on useampia porukoita, jotka valmistaa ja myy harkkoja. Rakennusala on täällä aikas kuumana. Muut länsimaalaiset syyttää MONUC:a tästäkin. Eli vuokrat on nousseet koviksi ja raha virtaa ulkomaille.

Aamuruuhka oli paha. Neda lähti asunnolta klo 7.00 ja oli 9.00 toimistolla. Minä käytin pikkuteitä, lähtien klo 8.00 ja olin toimistolla 8.30. Viimeaikaisten sateiden vuoksi teillä oli aikamoisia vesilätäköitä, tai ei niitä enään voi lätäköiksi sanoa enämpi pieniä lampareita. Yhteen sellaiseen oli uuvahtanut vanha Mese ja se tukki sitten koko tien. Varsinkin kun toisen kaistan tukki kaveri, joka ei uskaltautunut ohittaan. Sillä oli varmaan mielessä sama kohtalo kuin mersumiehellä. Minä sitten ohitin oikealta. Paikallinen avusti sen verran, että käänsi peilin sisään ja mahduin siitä juuri ja juuri ohi. Toinen paikallinen näytti käsimerkein, että nyt pojan Land Cruiseri kaatuu samaan lammikkoon, ei kaatunut.

Väärennetyt dollarit aiheuttaa ruuhkaa palkanmaksussa, kun kaikki tarkistaa setelinsä Intranetissä annettujen ohjeiden mukaan. Tämän taustalla lienee se, että pankkihenkilöt ujuttaa oikeiden satasten joukkoon vääriä. Tähän mennessä päivärahat on aina maksettu uusilla peräkkäisillä numeroilla varustetuilla seteleillä. No eipä ollut yhtään väärää. Sen sijaan kerran sain vaihdossa väärän, jonka tennisvalmentaja hylkäsi. Maksoin sillä sitte samassa kaupassa, josta sen sain. Näin se käy.

Fredismi

Mainitsin joskus aiemmin viisikymppisen ranskalaismiehen Fredin, joka pelaa tennistä, puhuu englantia kuin Maanalaisen armeija baarinpitäjä ja tekee modernia taidetta. Siis tämä sen lisäksi, että hän vastaa raskaan kaluston korjaamosta. Niin ja sellainen yksityiskohta vielä, että Fred syö lähes pelkästään kananmunia ja croissantteja. No toissa aamuna Fred oli herännyt kuvitelmaan, jonka hän maalasi tauluksi. Taulun hän antoi Malalle, joka on töissä meidän toimistossa. Kuvaelma oli vähän Pop-taiteen tyyliin tehty naisen pää ja niin pois päin. Erittäin eroottinen teos. No minä näin heti mistä oli kyse, mutta samaan aikaan Malan toimistossa oli Oufa, marokkolainen muslimi, joka kysyi että mitä tuo taulu oikein esittää. Esitettyään kysymyksen hän ymmärsi mistä on kyse, punastui ja käänsi katseensa pois eikä enään katsonut taulua. Kaikennäköistä. Fred on luvannut minulle taulun. Toivottavasti kuvaelma jonka hän saa on jossain määrin säädyllinen.

Aloitin vihdoin Joseph Conradin Pimeyden Sydämen. Jo nyt minusta tuntuu Charlie Marlow:lta. En vaan tiedä kuka on tämän kertainen Kurz. No, kyllä täällä tarkkana saa olla, että selväjärkisyys säilyy. Minusta jotenkin tuntuu, että osaa täällä olevista länsimaalaisista ei tulisi päästää takaisin. On ne sen verran menneet sekaisin Kongosta ja YK:sta.

Sunnuntai 24. Helmikuuta

Eilen heräsin klo 7.30 ehtiäkseni 8.00 tennikseen. Tennistä pelattiin pari tuntia, alkuun oli vähän hankalaa mutta lopussa alkoi kulkea. Mukava aamu, ei liian kuumaa. Fred oli vielä näreissään edelliskerrasta, miehet on yli 50 eivätkä kestä häviötä. Hyvä niin. Se on se pikkupoika meissä, joka näkyy myös siinä kun tulee Hummer vastaan kadulla niin kaikki miehet kääntää katseensa autoon ja naiset autonomistajaan.

Tenniksen jälkeen piti mennä Oufalle aamiaiselle, mutta mä jotenkin käsitin, että se oli peruttu kun ei ollut sähköä. No mä painelin kämpille, otin tirsat ja lueskelin Arnauld Indridasonin dekkaria. Puolen päivän jälkeen oli brunssi, jonka Neda ja Ray laittoi. Taas tirsat, dekkaria ja musiikkia. Valitsin iTunesista Coldplayn tuotannon.

Neljän jälkeen aloin laittaa illallista, suppilovahverokeittoa ja Janssonin kiusausta. Ray antoi lampaanpaistia, jonka lämmitin ja Isabel teki salaatin, Bruce toi jäätelön. Siinä se oli, hyvä rehellinen iltaruoka. Hyvin onnistui, ruokailijat olivat tyytyväisiä. Kiitokset Isälle ja Harrille resepteistä.

Lauantaina kävin muuten kahden täällä asuvan suomalaisnaisen kanssa pizzalla A Poetassa. Hauskaa ja mukavaa oli. Leena työskentelee belgialaiselle kansalaisjärjestölle ja Katri EUSEC:lle. Molemmilla on rutkasti kokemusta työskentelystä Afrikassa. Tietty kadehdin heidän ranskankielen taitoa.

Arkea Afrikassa

Viime päivinä olen puuhastellut Päivin matkajärjestelyjen kanssa. Viisumin hankinta osoittautui (toivottavasti) helpoksi. Kyselykierroksen jälkeen selvisi, että viereiseen parakkiin on pesiytynyt MONUC:n ja hallituksen yhteysupseeri Papa Zembe. Marssin toimistoon kädessäni kopiot Päivin passista ja omasta henkilökortista. 100 dollaria ja 12 päivän viisumi pitäisi olla valmis tänään. Yleisestä käsityksestä poiketen lentolippujen hinnat Suomesta tänne on samat osti liput sitten täältä, netistä tai Suomesta. Tosin täältä ostettuna Kinshasasta Helsinkiin pääsee puoleen hintaan. Kummalista. Tansaniaan tai Kapkaupunkiin olis tarkoitus mennä toisella viikolla. Sansibar on tällä hetkellä aika vahvoilla.

Pakko myöntää, vaikken niin kilpailuhenkinen enään olekaan, että on mukava pelailla tennistä ja sulkapalloa työkavereiden kanssa kun ei jää jalkoihin eikä tarvitse pyydellä anteeksi. Tennis on varsinainen henkireikä, etenkin nyt kun käyn pelaamassa valmentajan kanssa pari kertaa viikkoon. Aika monet täällä käy töissä, illat tuijottaa telkkaria ja syö. Yksipuolista, tietty joillain on duunit sellaiset, ettei sen päälle enään jaksa mitään tehdä. Mulla taas tää homma on tämmöistä puhe- ja kirjoitustyötä, joten urheiluaktiviteetit tasapainottaa päivän mukavasti.

Ranskan opiskelu takkuaa. Se lähti pirun hyvin käyntiin, mutta nyt pykii pahemman kerran. Luin just, että suomalaisten kielitaito rapistuu, kun ei enään nuorena opiskella kieliä. Ihmiset aattelee opiskelevansa sitten vanhempana. No vanhempana se tuntuu vaan olevan hankalaa. Pää on kuin emmentalia eikä sanat tai kieliopit tahdo pysyä päässä. Kun hakee jotain ranskan sanaa tulee mieleen sama saksaksi tai ruotsiksi. Pirullista.

Ei vieläkään Gomaan

Eilen piti siis mennä Gomaan. Aamuyöstä heräsin tajuttomaan ukkosmyrskyyn noin 1.30. 4.15 soi herätyskello, myrsky oli heiman laantunut kun ajelin kohti toimistoa, upeat salamat joka puolella kun cruisailin läpi öisen Kinshasan. 5.00 piti lähteä toimistolta kuljetus lentokentälle. Se lähti 5.20, siinä sitten kierrettiin ympäri Kinshasaa kooten auto täyteen. Ja sitten vielä vaihdettiin isompaan ja sekin saatiin täyteen. Lentokentällä oltiin jotain 6.45, lennon piti lähteä 7.45 eli kaikki reilassa. No lento oli myöhästetty 30 min. No hätä, otin kahvin ja croissantin. 8.30 ilmoitettiin, että lento on vähän myöhässä sään takia. Kuuden tunnin lorvimisen, torkkumisen ja odottelun jälkeen lento viimein peruttiin. Ihmiset oli tietty ärtyisiä, minä olin tyytyväinen en tosiaankaan halua lähteä ukkosmyrskyyn Antonov 24:n kyytiin, jota ohjaa venäläinen Afganistanin veteraani tupakki hampaissa.

Eli eikun takaisin toimistolle ja illalla kerkesin vielä toimistoon. Tennisporukkaan liittyi meksikolainen Jorge. Vaikuttaa, että pelin taso hieman paranee. Ei tosin sille tasolle, kun yhden korvaa tennisopettaja.

Huhut kiertää kovasti uuden hallintopäällikön Hanin ja erityisedustajan sekä erityisedustajan vaimon touhuista eli siis Dossit. Hani on haukkunut ja käskyttänyt sekä paikallisia että kansainvälisiä porukoita rajuun tyyliin, viimeksi haukkuen karjumalla pari paikallista päivätyöläistä. Dossin vaimo on jo legenda, vaimolla oli Entebbestä niin paljon matkatavaraa, että pari YK:n työntekijää ei päässyt koneeseen. Lisäksi vaimo polttaa koneessa. Doss itse on kuulemma kärttyinen vanha ukko joka värjää hiuksiaan. Eli ei mitään uutta Afrikassa.

Kinshasan Kari Lehtola

Nonniin. Uran huippu häämöttää. Minusta tulee tutkijalautakunnan puheenjohtaja, en usko että kyseessä olisi suuronnettomuus. Pakkopulla, joka kuuluu yllättäen myös minun hommiin. Pomo varoitti, muttei kertonut miten sen voisi välttää. Ei kait voi. Vähän kävi huono tuuri onnettomuudenkin kanssa. Ei mitenkään kovin kiinnostava tapaus. Tapaus on siis lyhykäisyydessään sellainen, että Itäisessä Kongossa Bukavun kaupungista lähetettiin 5000 ruokapakkausta a 10 dollaria Kalemiin ilman kunnollista paketointia. Eli laatikot oli heitetty konttiin ja laitettu matkaan. Jostain syystä vastaanottava pää oli unohtanut kontin ulos eikä purkanut sitä. Sitten kun sitä oli alettu purkaa oli mätäneminen jo alkanut, torakat puuhissa, rotat juhlissa ja terveytarkastaja oli käskenyt polttaa koko kasan. Haa mutta siinäpä tapahtui virhe. Kaverilla ei ollutkaan oikeuttaa hävittää YK:n omaisuutta. Tätä nyt sitten aletaan selvittään, kuka teki mitä teki, oliko kyseessä tahaton huolimattomuus, toimintaohjeiden puutteellisuus tai inhimillinen erehdys.

Meidän kaikkien onnettomuustutkijoiden idoli Kari Lehtola on tosin esittänyt, ettei voi hyväksyä onnettomuuden syyksi inhimillistä erehdystä, koska se ei muka selitä onnettomuuden syytä. Tai jotain sinne päin. No ei auta, perjantaina aloitetaan CSI hommat.

Miksikö kävi huono tuuri onnettomuuden kanssa ? Nyt olisi tarjolla tapaus, jossa paikallinen varasti YK:n pikkubussin ajoi keskikaupungille, kolaroi, tappoi kaksi ja pääsi karkuun. Siinä sitä olisi selvittämistä ja vielä tuore tapauskin. Tää mun juttu on jo kaksi vuotta vanha.

Polttaa kesäkatu miestä

Ajelin aamulla töihin normaalia kiertoreitin kiertoreittiä, joka takaa sellaisen 25 minuutin työmatkan. Keskellä tietä edessäni puikkelehtivien autojen välistä näin pyörätuolipyörän (sellainen kolmipyöräisen vehje jota ajetaan istualleen ja ohjaustangossa on polkimet ja kammet jne.) parkkeerattuna keskelle tietä poikittain. Kun tulin siihen kohdalle jalaton mies huitoi maassa Primus-pullon (0.75l) kanssa vaatien ohittajilta rahaa ilmeisesti oluen ostoon. Tämä siis aamulla ennen kahdeksaa. Ei siihen kyllä ketään pysähtynyt rahaa antamaan. Olisi pitänyt.

Kämpillä on ollut turkasen kuumaa kun ilmastointi ei ole toiminut viikkoon. Pikku hiljaa alkaa tottua 27 asteen sisälämpöön, alussa oli vähän vaikeuksia nukkua. Toivon silti hartaasti, että se olisi jo tänään kunnossa.

Tapasin muuten ensimmäisen suomalaisen täällä. Puustisen Jukka on tullut Entebbestä pomonsa lomantuuraajaksi. Pitkän linjan YK-miehiä. Käytiin pelaamassa tennistä. Suomi vastaan muu maailma. Suomi voitti 2-0 (7-5, 6-4).

Ensi viikolla lähden Gomaan katsomaan miten maa siellä makaa. On kuulemma hieno paikka. No siitenpä tuon näkee. Ties vaikka kävisi Ruandassa saman tien. Gomasta pääsee autolla muutamassa tunnissa Kigaliin. Kattoo sitten sitä. George Clooney kävi kanssa Gomassa. Varmaan sen ansiosta saatiin maan pressakin sinne. Clooney asui Kinshasassa Grand Hotellissa Herra Kamarana. On täällä käynyt muitakin julkimoita esim. nyt toi Eddy Merckx kävi leprasairaalassa, mutta ilmeisesti ihan omiin nimiinsä.

Nzoto Magasi Mingi!

Globetrotteriko?

Viikonloppuna kävin syömässä krokotiiliä (villiä Mbandakasta) ja yllätyksekseni se maistui aivan eirlaiselta kuin edelliskerran Madangissa Papualla. Papuan versio oli farmikamaa ja eron kyllä huomaa. Villi oli ehkä vähän sitkasempaa, mutta maukkaampaa.

Tunnustus - viime aikoina olen kärsinyt pahanlaatuisesta ikävästä kotiin, parisuhteeseen, Päivin luo, sohvalle, arkipäivään. No niin tuli sekin nyt todettua, internetissä. En siis ole kovanahkainen Globetrotteri. Hyvin syvää luotaavasti voisi sanoa elämän olevan elämää myös pimmeimmässä Afrikassa. Oleilu täällä muistuttaa työn ulkopuolella hyvin paljon opiskeluaikoja. Asustellaan yksistään, kämppä on vähän sellainen sun tällainen, syödään miten sattuu ja silleen. En oikein sitä kaipaisi, kyllä se on mennyttä ja ollutta. Tietty tota asumishommaa helpottaa kotiteatteri, internetti, palveluskunta ja uima-altaat, joita opiskeluaikoina ei ollut - valitettavasti.

Työpaikkahakemus: Kongolainen noin 35 vuotias pyylevähkö tennisvalmentaja etsii töitä. Meriitteinä Kongon mestaruus 2004. Toimii nykyisin Kongon maajoukkueen valmentajana. Kokemusta oman tenniskoulun pyörittämisestä konkurssin partaalla. Myynyt tunteja ennakkoon ulos enemmän kuin vuodessa on tunteja. Rahat käytetty makeaan elämään. Lyhytaikasetkin sijaisuudet huomioidaan.

Meille tuli uusia pomoja. Erityislähettilääksi joku Dossi englannista ja hallintojohtajaksi Hani - Egyptiläinen. Tää egyptiläinen päätti, ettei hän ole hallintojohtaja vaan hän on Tukipalveluiden johtaja. Ihan niinkuin sillä olisi merkitystä. Huhujen mukaan erityislähettiläs vannoo antikorruption ja tasapuolisuuden nimiin ja on silti nyt jo vaatinut (tai sen vaimo) kaikenlaista extraa liittyen asuntoon,palveluskuntaan ja niin pois päin. Kyllä tää on kumma organisaatio. Tai eikait tää mikään yllätys ole ainahan se vissiin on ollut niin, että korkein johto tekee linjauksia, joiden kuitenkaan katsota koskevan heitä itseään. Sitä vaan ihmettelen, miten monet ihmiset sisällä tukee kähmintää ja klikkiytymistä.

Sataa hiljaa ropisee

Eilen illalla tuli yön pimeydessä vastaan Länstrafikenin bussi linjalla 488. Se mikä siitä tekee harvinaisen on, että se on yksi noin kolmesta bussista mitä on tullut vastaan. Kaksi muuta on intialaisia. No joka tapauksessa ruotsalaisilla on aika roheet linjat. Toinen vaihtoehto on, että tää on taas niitä ruotsalaisten bussilla Afrikkaan matkoja.

Aamuinen rankkasade tyhjensi kadut. Jäin ihmettelemään yhtä kaveria joka pomppi tien yli yhdellä jalalla pitäen kenkää toisessa kädessä. En oikein löydä selitystä, tai olisko toisessa reikä joten sitä ei kannattanut suojella. Töihin pääsi kymmenessä minuutissa kun muuten siihen seitsemän jälkeen menee noin puolituntia. Vidar oli muuten eilen koko päivän innoissaan kun näytin sille oikotien, joka parhaassa tapauksessa säästää tunnin, mutta muutenkin noin parikymmentä minuuttia aamulla. Harmi, ettei tarvittu nelivetoa. Olin vähän mainostanut, että siinä on pätkä jossa saattaa sitä tarvita. Kattiakanssa, joku oli fiksannut paikan. No ei siinä kauaa mene kun se on samassa kunnossa kun aiemmin. Täällä on tapana korjata asioita siten että ongelman ydintä ei poisteta ainoastaan sen aiheuttamat vahingot.

Huono homma kun on työhuoneessa jääkaappi. Siellä tulee säilytettyä kaikenlaista välipalatarvesainetta ja ne ei tunnut olevan säilyväistä sorttia. Täällä on muuten lähes kaikissa huoneissa jääkaappi siltä varalta, että joudutaan asustaan työpaikalla rähinän sattuessa. Ne on joskus asustaneet jopa neljä päivää näissä parakeissa.

Sitten täytyy vielä haukkua yksi hyönteismyrkky. Älkää hyvät ihmiset ostako italialaista STOP -merkkistä tuotetta. Sateen jälkeen työhuoneeseen punkesi puolenkymmentä "malaria"hyttystä ja minä niitä ruiskimaan STOP:lla. Ainoa, joka huoneesta lähti olin minä. Kaikki jäimme henkiin. Kyllä tässä kaipaa Papualla hyväksi havaittua Mortein:ia.

Rahankäyttöä a la Kongo

Olen aina väliin ihmetellyt naisten hienoa pukeutumista ja upeita joko aitoja tai vähemmän aitoja tukkalaitteita. Ihmettelen siis lähinnä sitä, että miten niillä on varaa kun palkat on tyyliin 200 dollaria kuussa tai jos sitäkään. Täällä tuntuu ihmisillä olevan tapana laittaa tili sileäksi mahdollisimman pian. Tilipäivän jälkeen naisilla on uudet vaatteet ja tukat laitettu. Miehillä ei. Mistäköhän tuokin kertoo? En usko kuitenkaan, että miehet juovat rahojaan ainakaan kaikki miehet. Ehkäpä miehen tilistä maksetaan vuokra ja edellisen kuun velat. Mene ja tiedä. Mutta se on ihan selkeetä, että rahat kulutetaan mahdollisimman nopeasti ja sitten jos on lapsi tai jotain niin lainataan rahat. Jotenkin hankala ymmärtää. Toisen kautta se on hyvä peruste pikavipille. Tässä kun Papa Jean oli huonossa kondiksessa ja pyysi 20 dollarin luottoa seuraavaan perjantaihin, niin pakkohan se oli auttaa miestä mäessä kun pää valui hikeä ja silmät seisoi päässä. Vai olisiko pitänyt antaa Oscari hyvästä roolisuorituksesta. No mitäpä noista, pääasia että Papa Jean on taas vedossa.

Papa Jean vaan ei vieläkään oikein tunnista eri ihmisten pyykkejä tai ei pidä niitä erillään. Lähes joka kerta on jonkun muun vaatteita mun vaatekaapissa. Se tosin ole ihme kun kävin "kodinhoitohuoneessa", siellä oli hillittömiä pinoja likaisia vaatteita menossa pesuun ja puhtaita odottamassa silitystä. Sitä tosin ihmettelen, että Rayn kauluspaita joka on kokoa M on tuotu minulle. Tänä aamuna mietin tosissani oliko yhdet harmaat sukat mun, mutta aattelin sitten että sama se, onhan ne ainakin puhtaat.

Tosi metkaa, kun tuli eilen vanha Hiace vastaan, jossa luki nokkapellissä Kattopelti ja sen alla oli 050 alkuinen puhelinnumero. Jos olisin saanut numeron ylös olisin voinut pirauttaa firmaan ja kertoa että täällä se teidän Hiace huristelee. Tuskinpa törmään siihen toista kertaa joten minusta ei sen etsinnässä ole paljon apua. Tuksinpa ne kattopeltejä täällä asentelee, vaikutti olevan taksihommissa.

Ainiin ja Tanjalle synttärionnittelut, jos ei tekstari jostain syystä tullut perille.

Oppia ikä kaikki

Kun olin menossa lähdössä Pretoriaan, ajelimme Shadrackin kanssa kentälle. Kentällä oikaisin kanttarin yli lähtöterminaalin eteen. Siitäpä soppa syntyi. Sotamiehet tulivat ja uhkasivat pidättää Shadrackin, vaikka näkivät hyvin, että kaahari olin minä. Siinä sitten asiaa puitiin ja sotilaat olivat kivenkovaa sitä mieltä, että 200 dollaria tästä tempusta nyt sitten tulee sakkoa. Aikamme keskusteltua kielinä Lingala, Ranska, Englanti ja suomalaiset kirosanat (tulkkina satunnainen ohikulkija), annoin pääjehulle kakskymmpiä ja sotilaat lähti mielihyvissään pois. Jotenkin tuntee olevansa neuvotteluissa altavastaajana, kun toisella puolella on viisi konepistoolein aseistettua sotilasta. Vasitenkin kun tietää, että ne voi olla jotain entisiä psykopaattisia kapinallisia ja lapsisotilaita.

Shadrack lähti ajeleen ja minä lähtöselvityksiin. Ne tehtyä tuli minulle hyvin huolissaan oleva univormupukuinen mies selittämään, että sotilaat pidättivät minun kuljettajan ja hän voi selvittää asian. Pyysi sitten seuraamaan toimistoon. Mihinkään toimistoon ei menty vaan hän kertoi, että tarvitsee minun tiedot ja 100 dollaria. Ne hän sitten vie pomolleen, joka pystyy selvittämään asian. Aloin haistella palaneen käryä. Kaivoin kännykän ja soitin Shadrackille, joka ei vastannut. Siinä se kaveri alkoi jo hermostua, kun käytin Latvian oppeja ja kerroin, että mulla on vaan luottokortti ei rahaa. Sitten sain Shadrackin kiinni puhelimella. Naurettiin makeasti ja huijari häippäsi korvat luimussa. Se mikä tuossa episodissa selvisi oli, että minun ei olisi tarvinnut ajaa kanttarin yli, koska meillä on oma lähtöaula, johon kaikki minua yrittivät ohjata. Itsepäisesti halusin käyttää samaa reittiä kuin paikalliset. Arvokasta oppia.

Arvokasta oppia sain myös luottamuksessa kongolaisiin, kun toin tennisvalmentajalle uudet tossut. Kun annoin tossut ja kyselin rahan perään, hän oli hyvin loukkaantunut ja kysyi enkö luota häneen. Sanoi maksavansa ensi viikolla. Nyt on ensi viikkoa ja hän ilmoitti maksavansa kuun lopussa. Tässä taas oppia. Jos tuot jotain kongonpojille ota rahat etukäteen. No tässä tapauksessa saan rahat kuitenkin (toivottavasti) tennistuntien muodossa ennemmin tai myöhemmin. Eihän tässä mistään isoista rahallisista luottotappioista ole kyse, ärsyttää vaan oma sinisilmäisyys. Vai pitääkö ihmiseen kuitenkin ensi kädessä luottaa ja ajatella positiivisesti? Ehkäpä kuitenkin parempi näin päin.

Kop, Kop tosi on

Yritin New Yorkissa avata UNFCU (YK:n pankki) tiliä, mutta kun minun työsopimus oli Kinshasassa en saanut sitä avattua, vaikka siis yritin. Siellä se olisi käynyt päivässä. No heti Kinshasaan päästyä laitoin anomuksen eteenpäin, johon mukaan piti vielä liittää 50 dollarin shekki. Se on minimitalletus. Tämä tapahtui siis marraskuun puolivälissä. Vähän ennen lomalle lähtöä tammikuun puolivälissä sain aihetta epäillä, että jäsenanomus on hyväksytty kun sähköpostiin tuli ilmoitus jäsenäänestyksestä, pari päivää myöhemmin tuli pankkikortti ja loman aikana oli tullut nippu shekkejä. Pankkikorttia en saanut validoitua, kun en tiennyt tilinumeroa. Shekeistä päättelin tilinnummeron ja soitin pankkiin, jossa ei tietysti voitu vahvistaa tilinumeroa, koska minun antama henkilönumero oli eri kuin mitä heillä oli. Mutta rouva kertoi, että viimeinen vitonen tarkoittaa shekkiä. Mutta hän ei vahvistanut tilinumeroa kertoi vaan, että viimeinen vitonen pois. Näin pääsin nettipankkiin ja tänään sitten tuli jo ensimmäinen tiliote. Vihdoin ja viimein kolmen kuukauden taistelun jälkeen saan laitettua osan tilistä UNFCU:hun. Erittäin tarpeellisethan noi pankkikortti ja shekit täällä on, ne kun ei käy oikein missään maksuvälineenä. Tosi on sanois Lassila.

Lueskelin tossa Ebolasta. Se mitä opin on, että niitä on neljää eri tyyppiä ja kolmeen pahimpaan sairastuneista jopa 90% kuolee ja näitä on just täällä. Yksi alatyyppi on jopa nimetty Zaireksi. Neljäs on sellaista tyyppiä, johon ei kait kuole muut kuin koe-eläiminä käytetyt apinat. Aika usein leviäminen tapahtuu kun kuolleita halaillaan hautajaisissa eli ei kannata halailla kroppia. Sairastuneita ei ole syytä mennä muutenkaan kovin lähelle ilman asiallista suojaa. WHO aina väliin pyytää kuljetustukea eli helikopteria, jotta saavat tutkijat-lääkärit Ebola-paikkoihin. Meillä noista hommista voi kieltäytyä eli vain vapaaehtoiset voi osallistua. Tulipa tääkin nyt selväksi. Ai niin ja noita vapaaehtoisia helikopterilentäjiä löytyy.

Ruoka- ja viinimatka Pretoriaan

Viikonloppuna kului vauhdilla hyvän ruuan ja viinin merkeissä Pretoriassa. Jari oli onnistunut järjestämään hieman vapaata kiireiseen (ja stressaavaan) Afrikan kiertuueseen. Ehdottomia huippuja olivat Antilooppi (Springbok) Carpaccio, jota kokeilin parissakin eri paikassa sekä paikalliset Savignon Blanc viinit. Harmikseni minun mieleen ei noiden viinien nimet jää, joten en voi tässä niitä sen tarkemmin suositella. Päiville tiedoksi, että kyseessä on villinä ja vapaana kasvanut antilooppi eli aitoa ristaa.

Paluumatka oli mennä tiukalle, kun normaalin 40 minuutin sijaan matkaan hurahti tunti 20 minuuttia. Tällä kertaa se olin sitten minä, joka törkeästi pujahdin kaikkien jonojen ohitse. Pyytelin tosin anteeksi. Vaikka olin viimeinen portilla ei se sitten niin vakavaa ollut kun joku tyttö oli varmaan ollut ostoksilla tai jotain ja se tuotiin 40 minuuttia myöhemmin erilliskyydillä koneeseen.

Kinshasassa ei mitään se ihmeempää paitsi että mukava nähdä EU rahat käytössä asfaltointiurakoiden muodossa. Bukavussa oli eilen aika tärinää, mutta nykyisten tietojen mukaan YK:n työntekijöille ei ole käynyt mitenkään. Olin suunnitellut Bukavuun matkaa, johon olisin laittanut mukaan vuoristogorilla retken, mutta sitä joutuu nyt sitten lykkäämään.