Pyöräilyä ja politiikkaa

Paljon on taas vettä virrannut Kongo-joessa ja yhä enemmän virtaa. Sadekausi on taas eteläisellä pallon puoliskolla. Sateen uhasta huolimatta eilen oli pyöräilypäivä, Ngandayallasta Petite Paradisiin yhteensä noin 50 km. Reitin profiili on suorastaan haastava, tunnin verran nousua molempiin suuntiin ja luonnollisesti sama mäki alaspäin. Harvinaista kyllä koko matkan ajan aurinko paahtoi lähes pilvettömältä taivaalta. Reitti on eittämättä paras tähän astisista, ei paljoa liikennettä, tiet on leveitä ja asfaltti ehjä. Paikallista yleisöäkään ei ollut kuin nimeksi. Sunnuntaiaamu on kirkonmenojen aikaa, joten kirkoista kuului iloista, afrikkalaista laulua. Länsimaalaiset ja luonnollisesti myös kongolaiset ovat ihmeissään kun näkevät mundelen pyöräilemässä kaukana kaupungin keskustasta. olen kuullut useammaltakin länsimaalaiselta, että ovat tuoneet fillarin mukananaan mutteivät ole sitä kertaakaan käyttäneet. Lääkärit ilman rajoja järjestö on suoraan kieltänyt työntekijöiltä kyseisen harrastuksen. Fillarointi on eittämättä paras tapa tutustua kaupunkiin ja sen ympäristöön ja mikä parasta fillarissa ei ole YK:n leimoja, joten voi ajella ihan inkognitona herättämättä normaaleja antipatioita mitä MONUC:n autolla ajellessa kokee aina silloin tällöin.

Itä-Kongossa tilanne on huonontunut entisestään. Matkustusta rajoitetaan ja meitäkin on kehoitettu varaamaan viikon ruuat kämpille sekä pakkaamaan max. 15 kg pakaasit mahdollisen evakuoinnin varalle. Elo Kinshasassa on edelleen yhtä rauhallista kuin aiemmin. Tosin tässä yhtenä päivänä bulevardilla kämppää kohti ajellessa auton pellit rämähtivät aivan kuin joku olisi heittänyt kivellä. Siinä sitten ajattelin, että nyt se kivisota alkaa. Katselin ympärille enkä nähnyt villinä riehuvaa nuorisojoukkoa, joten jatkoin matkaa. Jälkeenpäin etsin jälkeä autosta ja ainoa mitä huomasin oli mangon roiskeet autonkatolla.

Meitä on kehotettu välttämään osallistumasta poliittisiin keskuteluihin kongolaisten kanssa. Ymmärrän ohjeen hyvin, kongolainen keskustelukulttuuri vaikuttaa sivusta seurattuna hyvin aggressiiviselta. Kädet käy ja meteli on kova. Muistuttaa suomalaista välien selvittelyperinnettä perjantai-iltana nakkikioskin jonossa. Ohjeen vastaisesti ole kielitaidon karttuessa udellut ihmisiltä mitä he tuumaavat poliittisesta tilanteesta. Yllättäen useat tuumaavat, että Mobutun aikaan kaikki oli paremmin. Oli kuri ja järjestys sekä enemmän rahaa. Kabilaan lähes kaikki on tyytymättömiä, erityisesti ihmiset ihmettelevät mihin kaikki kaivostoiminnan tuot menevät kun mihinkään ei investoida ja tavallisella kaduntallaajalla ei rahaa ole. Eilen tapasin ensimmäisen ihmisen, joka oli sitä mieltä, että salamurhattu Lumumba olisi ollut paras johtaja kongolaisille. Mene ja tiedä, mutta jonkun taskuunhan rikkaudet menevät.

Kolme viikkoa töitä vielä jäljellä. Tänään aloitan ns. check-out prosessin. Ko. prosessin aikana luovutetaan kaikki YK:n omaisuus pois ja setvitään kaikki mahdolliset avoimet finanssi ja muuta asiat sekä tehdään terveystarkastus. Toivottavasti ei millään osa-alueella ole mitään yllättävää.