Viime lauantaina kävimme Diegon kanssa paikallisen GIS asiantuntijan, Norran, luona Lemba:ssa. Kadunvarsiravintolan illallisen jälkeen vuorossa oli tutustuminen paikalliseen yökerhoon. Mielenkiintoinen paikka, strobovalo oli päällä taukoamatta, ei tanssilattiaa, vaan ihmiset tanssivat pöytiensä vieressä. Minua luultiin panimon tarkastajaksi, olinhan ainoa valkoihoinen. Ilmeisesti niille kulmille ei muut länsimaalaiset kuin Braliman kytät mene ja hekin vain tarkistamaan, että Primus paikoissa myydään vain Braliman tuotteita. Vaikka yökerhossa oli tiukka tunnelma, strobovalojen syke alkoi tuntua tuskalliselta eikä auttanut kuin lähteä rauhallisempiin baareihin. Vähän jäi mietityttään olisiko pitänyt vaatia maistiasia oluen alkuperän tarkistamiseksi.
Tänään kaupungin pääkadulla on opiskelijoiden välinen tappelu, jota poliisi ryydittää omalla panoksellaan. Täyttä selvyyttä Kauppakorkean ja Teknisen korkekoulun tappelun syystä ei ole. Norra epäili, että tappelu on saattanut saada alkunsa hyvinkin vähäpätöisestä syystä. Kunnon mellakka voi alkaa erimielisyydestä bussin reitityksestä, pysähdytäänkö ensin Kauppakorkean vai TKK:n kulmilla? Norra kertoi itsekin joskus nuorena ylioppilaana olleensa mellakoimassa Isä Kabilan aikaan kun Kinshasan Yliopiston kampuksella levisi huhu, että Lubumbashin Yliopiostossa on paljon halvemmat lukukausimaksut. Olivat hänen mukaan voittaneet taistelun poliiseja vastaan.
Läksiäisetkin on sitten vietetty ja viime viikolla aloitin uloskirjautumisen YK:n byrokratiasta. Aika hulabaloo. Jokaiselta osastolta pitää erikseen käydä kuittaamassa, ettei ole mitään avoimia asioita. Aikamoista kiertämistä ja tahkoamista. Onneksi löysin kaiken kaman, jotka olen nimelleni ottanut ja sain ne siirrettyä kolleegoille. Yhtä tulostinta etsin pitkään, mutta sekin löytyi. Tarvikehallintajärjestelmän mukainen mustesuihkutulostin paljastui CD-tarrakoneeksi.
Viikko vielä ja sitten tämä on tässä. Lentoliput on varattu ja tavaroita olen katsellut jo pakkaamismielessä. Taidan jättää sen kuitenkin viime tippaan. Jotain matkamuistoja tekisi mieli vielä ostaa, mutta tarjonta on aika vähäistä. Ei ole tarjolla I love Kinshasa paitoja eikä Je t´aime Congo kahvimukeja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jarko Laineen vuosi Kongossa 2007-2008
YK:n GIS-asiantuntijaJarko Laine tapasi presidentti Urho Kekkosen Suomen vierailullaan vuonna 1956. Kuva: Lehtikuva / Jouko Sikoaho
YK:n Kongon GIS-asiantuntija Jarko Laine etsi nuoruudestaan lähtien haasteellista elämäntehtävää. Tämä kiteytyi lopulta vakaumukseksi urasta Kongossa. Lainetta kuljettanut lentokone teki onnistuneen laskeutumisen Kinshasan lentokentälle marraskuussa 2007. Laskeutumista pidettiin ihmeenä.
"Nöyryys on yhtä suuressa määrin itsensä alentamisen kuin itsensä ylentämisen vastakohta. Nöyryys on siinä, ettei vertaakaan itseään mihinkään. Tässä mielessä nöyryys on täydellistä itsensä unohtamista. Kiitos ja moite, menestyksen ja vastoinkäymisen tuulet puhaltavat yli tämän kaltaisen elämän, jälkeä jättämättä ja sen tasapainoa horjuttamatta", kirjoitti Jarko Laine blogiinsa uransa ensi päivänä eli yhtenä tiistaina viime vuonna.
Tervakoskelaisen työläissuvun jälkeläinen ja merkittävä maantieteilijä kohosi YK:n GIS-asiantuntijaksi 2007. Jarko kasvatettiin yhteiskunnallisesta osallistumisestaan kuuluisan Laineen suvun perinteisiin, joihin kuuluivat velvollisuudentunto ja tarmokkuus. Tämän ulkokuoren sisällä olevaan rikkaaseen sielunmaailmaan vain harva ystäväkään pääsi kurkistamaan, poikkeuksena vain ns. Pörsänjärvi –liikkeen edustajat.
Läpi elämän seurannut yksinäisyys alkoi olla Jarkolle tuttu olotila jo opiskeluaikoina. Nuori intellektuelli koki vierautta opiskelutovereiden seurassa Oulun yliopistossa. Samankaltaisia vakavia peruskysymyksiä pohtivia sielunsukulaisia löytyi vähän. ”Useimmat vain joivat", tilitti Laine. ”Matkoista pisin on matka sisään päin. Toinen on väli Nuorgam-Hämeenlinna. Hän joka on valinnut kohtalonsa, lähtenyt matkalle kohti oman itsensä pohjaa - jos nyt on pohjaa lainkaan - vielä hän on teidän keskuudessanne, joskaan ei enää yhteydessä teihin…", hän kirjoittaa kirjeessään Veikko Tenkolle, yläsavolaiselle filosofille. Jarko valmistui filosofian kandidaatiksi jo 29-vuotiaana.
Saatuaan kutsun YK:n Kongon GIS-asiantunijaksi Jarko Laine kirjoitti ystävälleen: "Uudessa julkisessa asemassani on yksityishenkilön hävittävä antaakseen tilaa kansainväliselle virkamiehelle." Laineen virkakauteen sisältyi monia vaikeita kriisejä, mm. kynänterottimen jumiutuminen ja tax-free viinivalikoiman äkillinen supistuminen, joihin vastuksiin hän oli levon puutteessa ja kritiikin ankaruudessa uupumaisillaan. Blogin sivuilla on merkintä: "Miten lähellä henkistä kuolemaa voikaan ihminen olla julkisivun takana, jota kannattaa suuri pätevyys, velvollisuudentunto - ja kunnianhimo! Gorillat olivat valtavia läheltä nähtyinä!"
Laine kertoi blogisssaan tarkkaan harkituin sanoin elämänsä suurista taitekohdista yksinäisellä tiellään kohti GIS-asintuntijuutta. Jo opiskeluaikoina hän kirjoitti olevansa valmis uhraamaan kaiken YK:lle. Tämä teema on kantanut läpi hänen koko 45-vuotisen elämänsä. Vuonna 2008 Laineelle ehdotettiin Nobelin palkintoa, mutta se lipsahti Martti Ahtisaarelle.
Kiitämme Jarko Lainetta hänen mainiosta blogistaan ja työstään Kongossa 2007-2008 ja toivotamme hänet tervetulleeksi Suomeen ensi viikolla!
Jari
Hyvä Veli, kiitos oivista sanoista ja syvästä filosofiasta. Vuoteni heimopäällikkönä ja jonkin sortin asiantuntijana on sitten siinä. Heimopäällikkyys tuskin tuo mainetta ja kunniaa, mutta kuten kirjoitit tärkeintä ei ole lähteminen, saapuminen tai matka vaan oleminen. Hojo Hojo.
-jarko
Lähetä kommentti