Homman nimi on siis Chief of GIS eli paikkatietoyksikon paallikko, heimopaallikon hommia siis. Alaisia on 16 kunhan saan kaikki paikat taytettya. Asevoimista on kolme majuria ja yksi luutnantti, paikallisia on kolme ja loput on kansainvalisia. Yksikossa on ihmisia Intiasta, Kolumbiasta, Espanjasta, Keniasta, Ranskasta, Jordaniasta, Bangladeshista, Uruguaysta ja siis Suomesta.
Tiimeja on kolme eli Tiedonhallinta/Data, IT-palvelut ja Kartantuotanto. Data-tiimi keraa tietoa, paivittaa sen tietokantoihin ja varmistaa etta kartantuotanto tiimilla on ajantasaista tietoa kaytettavissa. Aikapaljon kaytetaan sateliittikuvia tiedon tuottamisessa, tarkistamisessa ja havainnollistamisessa. IT-tiimi puolestaan pyorittaa palvelimia, joissa on tietokannat, meidan oma paikallinen Google Earth serveri ja Intranet-karttapalvelut. Google Earth palvelu on siis samanlainen kuin minka kuka tahansa saa ladattua netista paitsi etta tassa palvelussa on meidan hankkimat sateliittikuvat ja paikalliset paikkatietoaineistot. Kartta-tiimi puolestaan luo teemakarttoja tilausten mukaan. Sisaiset asiakkaat on asevoimat ja siviilipuoli kuten kuljetusten hallinta, ihmisoikeusporukat, vaalien tukiorganisaatio. Ulkoisia asiakkaita on mm. lahetystot, kansalaisjarjestetot kuten laakarit ilman rajoja ja paikalliset organisaatiot.
Ohjelmistot on lahinna ESRI:lta eli ArcGIS, ArcSDE ja ArcIMS. Sateliittikuvien kasittelyssa kaytetaan ERDAS Imaginea. Tyonpainopiste on hyvin paljon karttojen tuottamisessa ja etenkin tulostamisessa. Tulostamista riittaa silla sotavaki haluaa hyvin pitkalti karttansa paperilla, tata tulostamista yritan nyt saada ulkoistettua paikalliselle Offset-painolle. Toivottavasti onnistuu. Intranet-karttapalvelut on viela vahan kokkoja, mutta niita on tarkoitus parannella pikkuhiljaa. Jokaisessa toimistossa jossa olen kaynyt on seinien koristeena karttoja, joten GIS yksikko on hyvin tunnettu. Eikohan tuo tapetintuotanto ala vahentya kun saadaan karttapalvelut kuntoon. Tarkoitus on myos uudistaa karttojen ulkoasua enemman kayttokelpoiseen muotoon.
Suurin osa ajasta menee kuitenkin rekrytointipuuhissa, henkiloston vaihtuvuus on radikaalia parissa vuodessa yhta lukuunottamatta kaikki kansainvaliset on vaihtunut. UNV:t eli siis noi vapaaehtoistyontekijat on pahimpia kun niille ei makseta kunnon (noin 2500 USD/kk paivarahoina ja asumistukina) palkkaa ne on vahan niinkuin kokoajan etsimassa vakinaista paikkaa, johon aikamonet kakkunsa (18kk eli kolme 6 kk:n sopimusta) lusineet on paasseet. Paikalliset pysyy paremmin, joten yritankin alkuvuodesta tuplata heidan lukumaaransa. Oishan se hyva, etta GIS osaamista jaisi tanne kun YK:n missio joskus lopetetaan. Yksi ongelma rekrytoinnissa on tietty se, etta haut on maailmanlaajuisia eli haastatteluja pitaa yrittaa jarkata aika erikoisiin aikoihin ja toinen se, etta kun joku on valitty menee noin 3 kuukautta ennen kuin henkilo on tyomaalla. YK ei tosiaankaan ole mikaan hirvean nopea hallinnollisissa liikkeissaan.
Eri toimintojen kehittamisen ja rekrytoinnin lisaksi yritan piristaa paikkatietojen yhteiskayttoa. Olen jo tavannut paikallisen Antti Rainion ja rupatellut yhteiskayton edistamisesta meidan osalta. Aiemmin meidan datat ei ole ollut muiden kautossa, mutta olen nyt kuitenkin kaantanyt laivan kulkua enampi toiseen suuntaan. Saas nahda kuinka kauan menee ennen kun joku isompi pomo tulee ja kieltaa taman. Pikkuongelma on tietty taas toi kielipolitiikka eli paikallisten kanssa pitaisi puhua ranskaa ja mulla se on enampi turistitasoa. No eikohan tuohonkin joku laake loydy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Jarko,
Ilmeisesti minullakin olisi painavaa osaamista kongolaisille: olen tehnyt lukemattomia tuliasemakarttoja. Kysypä, millä tolalla siellä on krh-asiat. Onko tarkkaa vai onko niinkuin isävainaa sanoi: "Eniten eturintamassa sai pelätä omaa krh-tulta".
Uuden vuoden lupauksia en aio tehdä. Jäin kuitenkin miettimään Samuli Edelmannin sanoja, kun häntä haastateltiin "Virsiä" levynsä tiimoilta: "Kenenkään toisen taakkaa ei pitäisi lisätä, se on raskas muutenkin". Yritän keventää muiden kuormaa.
Hyvää Uutta Vuotta!
Terv. Jari
Mbote Jarko!
Sun heimopäällikön hommat on siis melko samanlaisia kuin olisi Suomessakin esimerkiksi jossakin valtiohallinnon organisaatiossa. Tosin paikkatietojen yhteiskäyttö ei ehkä ole aivan yhtä pitkällä kuin Suomessa. Mutta toisaalta jos sitä paikkatietojen yhteiskäyttöä olisi siellä harrastettu vuosikymmeniä (kuten Suomessa), niin kyllä edistyskin olisi parempaa? Nythän sulla on kokemuksesi ja osaamisesi perusteella mahdollisuus tehdä varsinaisia "tiikerinloikkia" GIS-asioiden kehittämisessä Kongossa?
Mitäs ne asevoimat sulla teettää ja mitkä ne asevoimat siellä ovat? Ovatko ne paikallisia vai jotakin manikansallisia YK:n joukkoja? (En sen vertaa ole tietoinen Kongon asioista, että tuon yleissivistyksellä tietäisin.)
Kun teillä on käytössä tuo GoogleEarth ja se on meilläkin käytössä, niin voisitko laittaa vaikka sun toimiston, asunnon, tenniskentän tai muun paikan sijaintitiedot, jotta voisi paremmin hahmottaa niitä maisemia, joissa päivittäin pyörit.
Jäi vielä vaivaamaan nuo heikot signaalit, joista tuossa edellisessä blogissa vaihdoimme ajatuksia. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu siltä, että peruukkibisnes ja Pekkarisen Maukka eivät kuitenkaan olisi tulevaisuuden megatrendejä täällä kehittyneessä maailmassa? (Yhtään väheksymättä Pekkarisen karismaa tai ulkoista habitusta). Lukaisin myös mielenkiinnolla Jarin mainostamaa HS:n artikkelia tulevaisuuden tutkimuksesta ja Elina Hiltunen-nimisestä tutkijasta. Hiltusen mukaan uusinta tulevaisuuden tutkimuksen materiaalia ovat juuri blokit. Ehkäpä Hiltunen Googlaa tämänkin blogin ja yrittää varastaa tuon peruukkimegatrendin?
Uskon kuitenkin, että tämä sosiaalinen media ja mannerten välinen vuorovaikutus voisi kuitenkin löytää heikkoja signaaleja, joista voisi kehittyä tulevaisuuden megatrendejä. Olisikohan sellainen esimerkiksi rokkifestareiden esiintyjien majoittaminen baareihin tai peräti telttoihin eläintarhaan (vrt. pygmit). Vai sitten valokuvaavat bonobot? Vakavin megatrendiehdokas lienee kuitenkin tuo Jarkon kuvaama Kinshasan liikennekulttuuri. Se voisi olla hyvä lääke myös länsimaille tyypillisiin liikenneruuhkiin. Voisit vaikka Jari testata Nummelan päässä ja ohittaa edelläajava vastaantulevan liikenteen piennarta pitkin ja katsoa suostuuko vastaantuleva auto sujahtamaan kahden auton välistä? Jos tuo tuntuu toimivan Suomessa, niin tuonhan voisi patentoida maailmanlaajuisestikin?
Eli tällaista näin vuoden 2007 viimeisenä päivänä. Nyt muuten alkoi satamaan rukkasen kokoisia lumihiutaleita. Jarkohan ei taida enää tietää mitä ovat sanat rukkanen ja lumi ;-) ?
Terv. Jukka
Kylla taa aikapaljon julkishallintoa muistuttaa. Tosin toiminta on sen verran vauhdikasta valiin ettei tuo haittaa. Sotavoimat on YK:n joukkoja eripuolita maailmaa, jotka antaa logistista ja vahan muutakin tukea hallituksen armeijalle eli FARDC:lle. Noi hemmot taas on entisia kapinallisia. Kaikki taalla kait on jonkin sortin kapinallisia. Ma laitan sijainnit KML:na. Mut Googellla ei ole ihan niin hyvia karttoja kuin meilla.
Heippa pojat,
Enpä varastakaan tuota peruukkimegatrendiänne, mutta pistän teille vastapalloksi heikon signaalin:
http://www.trendhunter.com/trends/wigs-for-dogs
terkuin,
Elina Hiltunen
www.omasana.fi/heikotsignaalit
Hei Elina, mukavaa että löysit blogin ja vielä kiitollisempi olen että kutsuit meitä pojiksi. Näin kun hiusten, vaikka niitä on roheesti, väri alkaa olla harmaa ja keski-ikäisyys on jo tosiasia tuo lämmittää mieltä. Varsinkin kun se tulee nuoremmalta tieteen harjoittajalta.
Hei Jarko,
Pojittelu tuli ihan positiivisessa mielessä, siitä että blogi on hauska ja nuorekas ja tuoreen oloinen- oli sitten takana vaikka kuinka harmaahapsiset kirjoittajat... Poikiahan ne isotkin pojat ovat ;)
t. punatukkainen tyttö (i.e. futuristi Hiltunen)
Lähetä kommentti