Valtaosa Kinshasan vaestosta puhuu Lingalaa. Kaikkiaan Lingalaa puhuvia on noin 12 miljoonaa, joista ehka noin 4 osaa myos kirjoittaa. Kaupungilla kulkiessa, samoin kuin toimistolla Lingalalla saa ihmiset edes hiukan hymyilemaan. Vahan kuin Suomessa kun opetetaan kirosanoja ja holokynkolkynta ulkomaalaisille. Taytyy myontaa, etta yksi katalonialainen ja yksi espanjalainen omaavat varsin hyvat kirosanavarastot, tama on perua yhteisista sulkapallopeleista.
Lingalassa katevia sanontoja naama punaisena (kuvainnollisesti, kaytannossa ei siis mahdollista) huutaville kanssa autoilijoille tai turhan innokkaille kaupustelijouille on mm. Kipe Ya Yo - pida huoli omista asioistasi tai Ti Ka Ngai Nye - anna mun olla rauhassa. Kaupungilla nakee autossa usein tarroja, joissa likee Kipe Ya Yo. Ja siltahan toi liikennekulttuuri vaikuttaa. Toimistolla puolestaan Sango Nini (Kuis menee ?) tai Mbote (Morjens !) herkistaa hymyn siivoojissa ja korjausmiehissa.
Kongossa puhuttava ranska ei tunnu millaan avautuvan. Ranskan taidot on toki jo paremmat kuin tullessa, mutta silti perin rajoittuneet. Olen autossa kuunnellut uutisia ranskaksi, mitaan ymmartamatta, mutta elan toiveessa etta jonain paivana yht'akkia ymmarran ranskaa.
Kendeke malamu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Nummela, 22.12.2007
Jarko,
Tänään on talvipäivänseisaus, ”kuten Tuomaan usko oli heikoin, myös hänen päivänään auringonvalo on kaikkein lyhin”. Päivää vähän, mutta kaunista juuri nyt, sillä aurinko päällä. Säteet siilautuvat säleverhon läpi matalalta , mutta muistuttavat samalla siitä toisesta puolesta tätä seisausta; yö, pimeys, ei voi tulla enää pitemmäksi. Onko tämä pimeyden sydän?
Joseph Conrad purjehti jokihöyryn kipparina ylös Kongo-jokea 1890-luvun alussa. Nämä kokemukset hän siirsi tunnettuun teokseensa, jossa merimies Marlow matkustaa etsimään salaperäistä herra Kurzia, norsunluukaupppiasta. Purjehditaan samalla joella, jonka sinäkin näet päivittäin. Se on matka omaan minuuteen, omaan sieluun, jossa ympäristö ja mieli erkautuvat. ”Ulapan yllä oli musta pilvijono, ja maailman kaukaisimpiin ääriin vievä tyynivetinen väylä kulki synkkänä harmaan taivaan alla – se näytti vievän suunnattoman pimeyden sydämeen”. Näin loppuu tuo kirja. Onko väistämättä mentävä pimeyteen nähdäkseen valon, toivon?
Joulun vietät siellä ja varmasti odotat kotiinpääsyä tammikuussa. Koti-ikävää voi ja saa potea ja on sitä Kongossa ennenkin sairastettu. Stanley kirjoittaa Kongon historiassa:
”Tässä ilmanalassa eurooppalaiset helposti meneytyvät. Sanon pääsyyksi siihen kodin-ikävän, jonka ainoastaan isällisillä neuvoilla ja veljellisillä suosituksilla saa vähitellen ja hitaasti poistetuksi. Mutta niin hyviä kuin tällaiset keinot ovatkin vähäksi ajaksi, syntyy pienen vilustumisen, hermojen kiihotuksen tahi pienen varomattomuuden johdosta puhkupäistä nulomielisyyttä ja sappitautia. Puhkupäinen kodinikävä on matkailijoille samaa kuin meritauti merimiehille. Merimies nauraa keheästi taudin alussa, mutta alkaa valittaa, kun se käypi pitkälliseksi”. Miten on Jarko, illalla vuoteeseen käydessäsi, oletko tuntenut puhkupäistä nulomielisyyttä? Oireita sappitaudista?
Ulkomailla majaileville annetaan aina hyviä neuvoja. Silmään J.Rosbergin ”Maat ja kansat” teosta vuodelta 1907. Sinun kannattaa maaseudulla liikkuessasi välttää asiointia ainakin niamnialaisten kanssa ”sillä ovat he Afrikan pahimpia ihmissyöjiä” tai akkalaisten, ”sillä tiedetään heidän olevan kavalia ja pahanilkisiä”. Aikansa kuvaa tämäkin, mutta osataan sitä vieläkin: aamun Hesarissa pääministerin isä todistelee taas rotuteoriaansa!
Muista palatessasi, tuttavien kysyessä tunnelmia, et vastaa, kuten Kurz: ”Kauhua, kauhua”, vaan sanot: ”Roheeta meininkiä siellä”. Naurat makeasti kuullessasi, että Nokialla kerätään nimiä koko kaupunginjohdon erottamiseksi, kun vesi oli viikon, pari likaista. Muistat sen naisen, joka oli iloinen, kun löysi ojasta vettä. Elämään tulee taas toleranssia, eikö vaan?
Aamulla hiihdin ilmastomuutoksen taakka harteillani 5 km – 500 metrin latu on tehty tykillä. Näin joulukuussa, Suomessa. Mutta päivät pitenevät ja aurinko nousee korkeampiin asentoihin – kevät tulee.
Näissä mietteissä toivotan Sinulle Hyvää Joulua täältä Suomesta.
Ystäväsi Jari
Lähetä kommentti