Niin kuin odottaa saattoi, en taaskaan päässyt AIR MONUC:n lennolla perille asti. Matka katkesi Kisanganiin, joka on pieni piste kartalla keskellä Afrikkaa. Sinänsä mielenkiintoinen kaupunki, sinne päättyy jokilaivojen matka ja siitä alkaa se pimeämpääkin pimeä Afrikka todellinen pimeuden sydän. Siellä sitten vietettiin lentokentällä päivä ja tultiin takaisin Kinshasaan. Pettymys, varsinkin kun illalla kuultiin, että olisimme sittenkin päässeet Ugandan kautta Buniaan ja alkupeäräiseen matkasuunnitelmaan.
Ihmeellistä, että tätä pompottelua jatkuu päivästä toiseen eikä vain lentojen suhteen. Alan pikku hiljaa epäillä, että pieni GIS yksikkö on ainoa joka todella toimittaa mitä lupaa. Eikä se ole paljoa. En tosiaan usko, että se muillekkaan yksiköille olisi ylivoimasta, jos suhteuttaisivat sen mitä lupaavat ja siihen mitä voivat toimittaa. Jotenkin en tajua miten me voisimme luvata toimittaa kartat huomenna jos tiedän ettei meillä ole dataa, mustetta tai paperia.
Ei muuta kuin uutta matka-anomusta sisään ensi viikolle ja katsotaan miten äijän käy. Pakko päästä Kinshasta pois. On tämä sen verran rasittava kaupunki eikä vähiten YK:n paskantärkeiden ns. "ammatti-ihmisten" vuoksi. Ei voi kuin ihmetellä miten nämä ihmiset vouhottaa omaa erinomaisuuttaan ja tulokset on alle keskinkertaisuuden. Kaikenlaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti