La Grande Grotte de Mbanza-Ngungu

Lomien loppuminen nakyy taas liikenteessa. Loma-aikana toihin ajeli noin 15 minuutissa ja tanaan olisi mennyt varmaan 1,5 tuntia. Aikaa tuhraantui vain 35 minuuttia kun kaytin kiertotieta jota monet ei kayta lahinna siksi etta siina on yksi vesiston ylitys (ihan pieni joki) ja yksi kohta jossa tarvitaan nelivetoa & kohtuullista maavaraa. Muutenhan toi olisi ollut ihan taydellinen kierto, mutta nyt oli jonoja myos niilla patkilla missa normaalisti ei ole.

Aamuani hieman hammensi paikallinen veijari, joka tykkasi YK:sta ja sen kunniaksi kiersi autoani maanisesti noin 20 kertaa kun seisoin jonossa. Jos taalla olisi avohoitoa niin han olisi varmaan sen piirissa. No onneksi ko. tapaus vaikutti suht' koht rauhalliselta. Toinen merkittava havainto oli etta nain ensimmaisen kerran koululaispojan itkevan kun aiti vei sita kouluun. Yleensa taalla ei lapset itke. Suomelle tyypillista karkkihyllysyndroomaa ei taalla nae vaikka karkkihyllyja on. Lapset tuntuvat kunnioittavan vanhempia ihmisia.

Viikonloppuna tehtiin retki Mbanza-Ngungun suurille luolille (La Grande Grotte de Mbanza-Ngungu). Mukana Aziz, Azizin espanjalainen tyttoystava Diana seka Jeancy. Jeancy ja Aziz on sopimusten hallinnasta Kinshasta ja Diana ihmisoikeusosastolta Kalemista. Paikan paalla piti hommata alueen hallintopaallikolta (Sam) lupa ja turistitoimistosta opas. Opas kustansi 50 dollaria josta 10 dollaria meni paikallisille kylalaisille, lupa oli yllattaen ilmainen. Siitahan tuli sitten luolilla aikamoinen show kun paikallisten mielesta jako ei ollut ihan reilu, lisaksi ne ei pitaneet tuota hallintopaallikon kirjetta kovinkaan tarkeena. Matka kaupungista luolille oli maastoajoa parhaimmillaan, tosin valilla ei polkua nakynyt ja pohjapanssari kolisi uhkaavasti. Luolasto oli suuri, ei mikaan Postojnska Jama, mutta ihan mielenkiintoinen paikka. Onneksi otin taskulampun mukaan retkelle, muut joutui niita ostamaan. Onneksi siksi, etta lahtiessa en tiennyt mihin me ollaan menossa. Mulla oli sellainen kasitys etta ao. alueella on viidakossa joku hieno mesta. No olihan se luola ihan massiivinen, stalaktiitit ja stalakmiitit oli kohdallaan. Paikalliset muuten keraa lepakonpaskaa eli guanoa luolista ja kayttaa sita apulantana. Paluumatkalla ostettiin lepakonpaskalla kasvatettuja tomaatteja ja avokadoja, hyvia oli eika ebolaa tullut, viela.

Taas tuli rikottua neljaa YK:n kayttaytymissaantoa.

1. Autolla ei kuulemma saa ajaa kuin 100 km paivassa
2. Yli 110 km (vai olikohan se 130 km) Kinshasasta ulottuville matkoille pitaa olla matkustuslupa.
3. Nopeusrajoitus kaupungin ulkopuolella on 65 km/h
4. Paikallisia ei saa ottaa kyytiin, meillahan oli tuo turistipaallikko (kuvissa pukumies)

Matkaa tuli vahan yli 300 km, mutta kaytin kolmea eri ajokorttia, joten jos Kuljetus-osasto jotain laskuttaa niin tuskin se mitaan ihmeempaa on. Lisaksi pomon pitaa nuhdella ylinopeuden ajamisesta. Tassa yhteydessa on syyta huomauttaa, etta Kongon tieliikennelain mukaisia nopeusrajoituksia kasittaakseni noudatin noin suurinpiirtein. Naita saantoja putkahtelee koko ajan ja tuntuu just' et aina on jossain joku muistio tai kiertokirje joka on jossain arkistossa joka mun olisi pitanyt tietaa (Didn't you read the Memo !).

Kuvat