Je m'appelle Jarko Laine

Paluun jälkeen olen aloittanut ranskan opinnot vauhdilla. Koska lomien vuoksi missasin tasokokeen, oli minut sijoitettu ranskaa vuoden pari opiskelleiden ryhmään. Excel-taulukko kätevästi kertoi kaikkien osanottajien ja opettajan nimet sekä oppitunnin ajan ja paikan. No heti tiistaina ampaisin tunnille ja esittelin itseni komeasti Je m'appelle Jarko Laine, sillä seurauksella että opettaja kertoi ryhmän olevan alkeisryhmä 1a ja mun ryhmä on 1b tunnin päästä. No tunnin päästä uudelleen ja sama opettaja pienen keskustelun jälkeen totesi, että mun pitää siirtyä ryhmään 2a. No 2 a ryhmää ei ole olemassakaan. Eli hyppäsin sen yli ja päätin liittyä ryhmään 2b, joka Excel taulukon mukaan kokoontuu joka päivä 13.30. No siinä kävi sitten niin että tää meni vähän pitkäksi eli se mun ryhmä olikin tuntia aiemmin kuin tablitsassa ilmoitettiin. Yllättävää miten ranskan opiskelu on ikään kuin koko YK pienoismittakaavassa. Sekavaa mutta organisoitua ja järjestelmällistä. On tasokokeet ja ohjelmat, mutta mikään ei mene ihan kohdalleen.

Lentokentälle saapuessa kerkesin jo iloita viilenneestä säästä, mutta kattia kanssa. Sateet loppuivat illalla ja nyt on taas sama tahti eli 30 astetta ja yli mittarissa aamusta iltaan. Eli just kun kerkesi tottua pimeyteen ja viluun, on taas kuumaa ja valoisaa. Onneksi tuli nukuttua kunnolla loman aikana.

Kisanganissa ja Buniassa ihmettelin Senke-kevytmoottoripyörien suurta määrää. Senke-kuskit vaikuttivat jotenkin maanisen oloisia. Myöhemmin kuulin, että kun luovutti AK-47:n tai vastaavan ja sitoutui lopettamaan taistelut sai vastineeksi Senken. Senke-jengi näytti ainakin Buniassa toimivan hyvin pitkälti taksipuolella. Eli ammattitappajasta taksikuskiksi käy nuoren miehen tie Kongossa.