Kuten jo aiemmin olen maininnut insinööriosasto on henkilömäärältään Kongon YK:n mission suurin, yli 2500 henkilöä. Suurin osa eli yli 2000 on ns. päiväläisiä eli paikallisia, jotka työskentelevät periaatteessa ilman työsopimusta päiväpalkalla. Suurin osa heistä on kiinteistön hallinnassa eli siivoojia ja rakennusmiehiä. Puhtaita rakennusprojekteja ei ole aivan niin paljon kuin luulisi toki niitäkin piisaa. Suurin osa rakentamisesta on konttien tai esivalmistettujen rakennusten pystyttämistä, toki joitain rakennuksia tehdään ihan perinteisesti tiilestä. Mielenkiintoinen lisä kiinteistön hallintaan on vuokrasopimukset. Vaikka hankintaosasto solmii sopimukset ne on silti insinööriosaston vastuulla ja budjetissa. Joten herra isonherrankin lukaali on meidän piikissä ja sehän on tietty tuottanut ainakin parille edeltäjälleni ongelmia.
Insinööriosaston generaattoriyksikkö tuottaa joko ainoastaan tai varaenergiana sähkön kaikille vuokratuille tai lainatuille kiinteistöille. Siis kaikille ja joka puolilla Kongoa. Yli 1000 generaattoria pärrää yötä päivää lähes sadalla paikkakunnalla tuottaen kylmyyttä ja sähköä pelottomille rauhanturvaajille.
Ei ihan heti tulisi mieleen, mutta puhdas vesi on sähkön ohella meidän suosikkituotteita. Parisen kymmentä veden puhdistamoa ja kymmenkunta pullotuslinjaa tuottaa niin hyvää vettä, että sitä myydään jopa ulkopuolisille. Jokainen on oikeutettu yhteen 1,5 l pulloon vettä per arkipäivä. Tosin osa sotilaspuolesta on omavaraisia eli heille ei tätä etua suoda.
Meinasi ihan unohtua, että vastaamme myös kymmenkunnan lentokentän kiitoradan kunnosta eli siis että koneet ja kopterit voivat laskeutua ja lähteä turvallisesti.
Resurssit on aina vähissä. Prioriteetit ei kovin selkeitä. Yhtenä päivän pääkonttorin genraattori on tärkein, toisena Goman toimistot ja kolmantena Bukavun veden tuotanto. Ja kaiken päälle kaikkien ihmisten yksityselämä ja ura. On tässä monelaista. Niin ja sementtikin on vähissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jarko,
Et kirjoituksessasi maininnut mitään itse insinööreistä. Kerroit lauman olevan kooltaan 2500, joten lienevät täysin rauhoitettuja siellä päiväntasaajalla?
Meidän talossa niitä lienee noin parisensataa ja liikkuvat päivisin pienemmissä ryhmissä. Paras hetki tarkkailuun on keskipäivän ruokintahetki alakerran Amigassa. Jäykkänä kuin derivaatta niitä saapuu eri suunnista ja vaistonsa ohjaamina kulkeutuvat samoille ruokintakohteille. Tuimana he tarkastelevat ruuan koostumusta ja punnitsevat kuumeisesti eri vaihtoehtojen kaloripitoisuuksia ja lämpöasteita. Jollain nuoremmalla inssillä suu höplöttää omia aikojaan - taitaa pentele laskea laipion kantavuutta! Suurin osa laumasta kuitenkin tuijottaa ilmeettömästi eteenpäin kuin sateessa virttynyt hautakivirivi.
Kauhtuneet farmarit ja ruutupaidat solmiotta vihjaavat insinööreissäkin piilevään boheemisuuteeen. Jonkun mielessä häivähtää halu olla huumetokkurassa Teksasissa tai liimapussi kaulassa kesäisellä niityllä. Tuon jälkeen kasvot vakavoituvat ja katse kiertää vaivihkaa; jos joku näki, olin hetken alaston, haavoittuvainen, tunnekuohujen viemänä. Insinööri palaa takaisin työpisteeseen ja avaa autocadin. Kaikki on taas hyvin, maailma on jäsentynyt ymmärrettäviksi segmenteiksi.
Insinöörien tarkkailu on virkistävää vaihtelua arkiselle puurtamiselle. Olemme laittaneet työtovereiden kanssa ruokasyöttejä (sisäfilettä ja sokerikuutioita) kerroksiin ja ottaneet mainioita otoksia sekä kameroilla että nauhureilla. Työkaverillani oli kuva, jossa insinööri nauraa. Se paljastui kuitenkin kuvamanipulaatioksi.
Kerropa, miten insinööri sopeutuu sademetsän siimesten kosteisiin oloihin, joissa laskinten uumeniin saattaa kertyä kondensiovettä!
Terv. JP (en uskalla käyttää tässä yhteydessä koko nimeäni, terv. Jari Poikonen)
Myönnän itsekin usein huviteelleni insinööriryhmiä tarkkailemalla. Parhaimmillaan ne ovat hellyyttäviä kuin puissa kiikkuvat laiskiaiset tai ensiaskeleitaan ottavat norsunpoikaset.
Tämän lajin ollessa kyseessä ei kuitenkaan pidä koskaan tuudittautua väärän turvallisuuden tunteen valtaan! Lajina insinööri on nimittäin vasta hiljattain kesytetty, ja näennäisen tyynen ulkokuoren alla käyttäytymistä ohjaavat edelleen alkukantaiset vaistot. Esimerkiksi lajityypillisen käyttäytymisen kannalta välttämättömien resurssien kuten ruutupaperin tai työtuolien niukkuus laukaisee helposti stressireaktion, joka saa yksilön puolustamaan raivokkaasti elintilaansa ja oikeuksiaan. (Tästa surullisena esimerkkinä muutaman vuoden takainen uutinen insinööristä, joka tappoi paistinpannulla vaimonsa menettetyään paikkansa laumassa.)
Jos joutuu jatkuvasti tulemaan toimeen 2 500 yksilön lauman kanssa, on syytä aina pitää käden ulottuvilla kaukosäätimiä. On yleisesti tunnettu tosiasia, että useimmat insinöörit eivät voi vastustaa niitä, ja kerran sellaisen käsiinsä saatuaan eivat suostu siitä enää luopumaan. Konflikitilanteessa kaukosäätimen sormeilu helposti tyynnyttää yhden tai kaksi hermostunutta yksilöä. Kokonaisen pillastuneen lauman ollessa kysessä, voi kaukosäätimien ja avulla ohjata ryhmän huomion pois itsestä, jolloin pääsee turvallisesti poistumaan paikalta.
Lähetä kommentti